Paikan henkeä etsimässä
23.7.2010 0:00
Matkalla. Timo Mähösen
maalauksia 24.7. saakka.
Vuokko Marttilan akvarelleja heinäkuun loppuun asti.
Galleria Nikolai, Kotka.Kotkan torin kupeeseen keväällä muuttaneessa galleria Nikolaissa on heinäkuussa esillä kahden kotkalaistaiteilijan töitä. Valoisa kahvilatila toimii samalla taidegalleriana ja -lainaamona.
Timo Mähönen on pitänyt näyttelyitä vuosien mittaan ahkerasti niin Suomessa kuin ulkomailla. 1990-luvulla Taideahtaajat-ryhmässä hullutellut Mähönen tähyää nyt vakavampaan suuntaan. Näyttelyn nimen mukaisesti ollaan matkalla. Paikannimet 17 teoksen nimissä kuulostavat hyvinkin kaukaisilta. Maalauksissa toistuvat näkymät ajan patinoimista kulkuteistä ja -aukoista, usein portaiden ja ovien osoittamista reiteistä ylöspäin ja valoon.
Monet käytävät, kulmaukset tai rappuset näyttävät tarkemmin katsoen eschermäisen mahdottomilta: niiden arkkitehtuuri ei tavalla tai toisella rakennukaan niin kuin pitäisi. Esimerkiksi Oaxaca on enemmän psykedeelinen muotosommitelma kuin tunnistettava näkymä. Valossa kylpevät tai valoon suuntautuvat, epätodelliset tilat lienevät pikemminkin mielessä olevia paikkoja.
Mähösen maalaukset ovat monikerroksista sekatekniikkaa, joka tuo teosten maaväreihin iän ja syvyyden tuntua. Ankara työstäminen on tehnyt jotkut maalaukset tukkoisen näköisiksi, etenkin jos sommittelu on kovin tiivis. Tilat kaipaavat väljyyttä! Valon kuvaaminen sen sijaan ansaitsee erityismaininnan: tilojen henki on läsnä juuri eteerisissä valon vaihteluissa.
Gallerian kahvilan puolelle on ripustettu harrastajataiteilija Vuokko Marttilan kesäisiä kukka-akvarelleja. Maalaukset ovat pienikokoisia kukkapotretteja enimmäkseen ruusuista ja unikoista. Leimuavat unikon terälehdet ovatkin otollista kuvattavaa akvarellitekniikalla ja tummasta hämystä nousevissa kalpeissa ruusuissa on intensiivisyyttä. Kaikkien kasvien ominaisluonne ei kuvista kuitenkaan välity, ja kiinnostavuutta saa hakea. Kukka-asetelmat ovat heikoimmillaan valitettavan pikkusieviä tai eivät herätä ajatuksia suuntaan eivätkä toiseen. Kukat ikään kuin leijuvat sattumanvaraisilta näyttävien laveerausten keskellä.
Akvarellimenetelmin saa paperille monenmoista jälkeä. Luontoaiheisiin — siinä missä muihinkin — voi upottaa tunnetta ja draivia tekniikan tai näkökulman vaihteluilla.
Aino-Iiris Meura
