Suursaaren karunkauniit maisemat ja harvat asukkaat esiintyvät Juha Metson valokuvissa. Kuvaaja: Aino-Iiris Meura

Juha Metso: Suursaari — aavan meren tuolla puolen. Maretarium, Kotka. 31.7.saakka.Maretariumissa on erilaisten uiskentelijoiden lisäksi kesän ajan nähtävillä taidevalokuvia saaresta, joka on 40 kilometrin päässä Kotkasta ja silti niin kaukana. Neuvostoliitolle sotien jälkeen luovutettu Suursaari pysyi pitkään suomalaisilta suljettuna, nyky-Venäjän aikanakin vierailut ovat olleet erityisluvilla tarkoin säädeltyjä. Sääli sinänsä, koska kiinnostuneita matkailijoita varmasti riittäisi.

Kotkalainen valokuvaaja Juha Metso on käynyt saarella peräti seitsemän kertaa. Maretariumin näyttely on 20 kuvan valikoima näiltä matkoilta vuosilta 2003—09.

Otokset kuvaavat Suursaaren nykytilaa, rakennuskannaltaan ränsistynyttä ja luonnoltaan villiintynyttä saarta, jota asuttaa nykyisin vain kymmenkunta henkeä. Metso on nähtävästi tutustunut käynneillään osaan heistä, koska hän on päässyt dokumentoimaan läheltä saaren molempien majakanvartijoiden elämää. Aution saaren pohjois- ja eteläkärjissä asuvat vartijat voisivat olla absurdin venäläisen kertomuksen hahmoja. Kuten myös etelämajakan edustalla patsasteleva kolhiintunut, metallinhohtoinen Leninin pää. Suursaari on kuitenkin todellisuutta.

Luontokuvat näyttävät Suursaaren omaleimaisia paikkoja, kuten pirunpellon ja piikkimäisen terävähuippuisen järkäleen, joka mainitaan yhdeksi saaren kuuluisimmista kivistä. Saaren kiehtova luonto on pysynyt varsin koskemattomana rakennetun ympäristön ränsistyessä — tällaisen myönteisen toteamuksen voi kuvista nähdä. Jääkauden jäljetkin näyttäytyvät kuin elollisina, ja kuvien tilanteet ovat merkityksillä latautuneita. Värimaailma ja pinnat ovat ulkosaariston sään kuluttamia. Satamassa ruostuva laivanrotiskokin alkaa muistuttaa sammaloitunutta kiveä. Menetettynä alueena pidetty saari näyttäytyykin rauhaan jätettynä. Oltaisiinko Suursaaresta rakennettu siloteltu turistirysä, jos se kuuluisi yhä Suomelle?

Valokuvien esillepano on lievästi sanoen haastava! On mainiota, että Maretariumissa on annettu tilaa kuvataiteelle, mutta osa kuvista on pultattu vinoon ahtaille, tummille seinille. Tällaiset puitteet eivät tee oikeutta millekään teoksille.

Onneksi Juha Metson kuvat itsessään houkuttavat katsomaan ja myös perehtymään lisää, vaikka ei saaren historiasta valmiiksi paljoa tietäisikään. Runsaasti kuvia Metson saarimatkoilta on viime vuonna julkaistussa, Kauko Röyhkän kanssa tehdyssä Suursaari-kirjassa, joka päätyi heti allekirjoittaneenkin matkaan.

Aino-Iiris Meura