Sinikka Arola: Katsoja. Sekatekniiikka.

Sinikka Arolan maalauksia galleria Nikolaissa 5.6. saakka.Sinikka Arolan jäähyväisnäyttely Nikolaissa on rohkeasti pintoja, värejä ja viivaa yhdistelevä hyvästijättö Kymenlaaksolle. Viime vuodet Haminan taideseuraa sen puheenjohtajana luotsannut Arola muuttaa väriläiskäksi Valkeakoskelle.

Arolalla on taideterapeutin koulutus ja selvästi sen mukainen, persoonallinen ote taiteen tekemiseen. Säännöt tai tekniset rajoitukset eivät siinä paljoa pakota, kun tekijä antaa palaa. Enkä tällä tarkoita, että tekeminen olisi välinpitämätöntä.

Maalaukset tuntuvat hyvin henkilökohtaisilta, enemmän itselle kuin kenellekään muulle tehdyiltä. Vahva tunnelataus kohoaa päällimmäiseksi. Viiva on vivahteikasta ja piirtäjän käsi herkän luonteikas. Se näkyy esimerkiksi pehmeäsävyisissä ja kypsissä akryylimaalauksissa Danielin aarre ja Kaukokaipuu. Paljon käytetyn sekatekniikan keinoin voi kokeilla vaikka pohjustamalla kankaan vanhoilla sukkahousuilla, kuten Arola tekee maalauksessaan Alef.

Joissakin sekatekniikkatöissään — muun muassa Kaarnalaivassa — maalari on hieman liikaakin riehaantunut pohjustuksessa käyttämänsä kitin kanssa. Vähempikin voisi riittää. Kun käsialassa on riittävästi herkkyyttä, siihen voisi huoletta luottaa. Useimmiten pinnan rakenteella leikittely kuitenkin palvelee tehokkaasti tarkoitustaan ja antaa akryyliväreille ja pastelliviivastolle mielenkiintoista kolmiulotteisuutta.

Pienessä Tiibetiläisessä maisemassa valo säteilee maalauksesta onnistuneesti kuin valaistuminen. Akryyli Näin punaisen kuun ja tulikärpäsiä saattaa kuvata todellista öisen kuutamon hetkeä. Arvelen, että se myös antaa muodon mielen tilalle, hetkelle, jossa todellisuuden ahtaat seinät lähes sulavat unen tai mielikuvituksen villin lennon tieltä. Teos Unilintu ja pienet nukkujat tuo mieleen Chagallin arkitodellisuudesta puhtaaseen fantasiaan irtaantuvat maalaukset.

This Waltz with Leonard Cohen -nimisessä akryylityössä tekijä ei arkaile punaisen tunteen palon edessä. Värillä on väliä ja liikettä riittää. Varsinkin liikkeestä olen kiitollinen, sillä mikään ei ole tuskallisempaa katseltavaa kuin paikalleen jähmetetty, tapettu kuva. Niitäkin on tullut nähtyä, mutta niistä ei voi Arolaa syyttää. Hänen töissään on ilmavuutta sekä vahva sisäisen elämän maku.

Tuula Huittinen