Matkamies porkkanasateessa. Kuvaaja: Aikku Meura

Markku Lindén: Posso: Lapsellista taidetta. Tiitiäisen kellarigalleria, Karhula. 10.5.-18.6. 2010.Karhulalaisen Markku Lindénin näyttelyn nimiteos, näyttelyjulistekäyttöön tehty Posso on kuin mehevän retrohenkinen mainoskyltti tai pikemminkin liikennemerkki, joka ilmoittaa: tätä näyttelyä ei tarvitse ottaa vakavasti. Lapset ja lapsenomaisuus ovat ilmeisesti näyttelyn teemoja, varmaankin myös kohderyhmää.

Tiitiäisen kellarigalleriaan on ripustettu monenmoisilla tyyleillä ja tekniikoilla toteutettuja piirroksia ja maalauksia. Teosten ”lapsellisuus” on varsin ilmeistä: useimmat kuvat esittävät peikkoja ja menninkäisiä niille tyypillisiksi mielletyissä puuhissa. Myös lapset ja söpöt eläimet ovat hyvin edustettuina.

Nämä aiheet eivät ole sinänsä automaattisesti hyviä tai huonoja, mutta Lindén esittää ne valitettavan usein kovin yllätyksettömästi. Teokset hassuista satuolennoista viittaavat enemmän tekijänsä kuvitus- kuin taiteellisiin taipumuksiin. Taiteena tätä kattausta on vaikeaa arvioida.

Näyttelyn teoksista ei ole mainittu niiden valmistusvuosia, mutta niiden kronologiaa tietämättäkin näyttää siltä, että Lindén par’aikaa etsii omaa ilmaisutapaansa. Viivankäyttöä on selvästi mietitty ja tekniikoita opeteltu, nyt olisi saatava sitä omaa näkemystä suodatettua esiin. Jalanjälkiä viittaa abstraktiuteen vitsikkäästi joskin kömpelösti. Eloisa pastellimaalaus Circus kuuluu näyttelyn parhaimmistoon jo siksi, koska se yksinkertaisesti ei yritä miellyttää liikaa.

Lapset ovat vaativa yleisö. Jäin miettimään, millaista taidetta heille suunnataan, tai olisi viisasta suunnata. Nykyään lapset mielletään vahingolliselle, shokeeraavalle (kuva)materiaalille altistuviksi katsojiksi, jotka tarvitsevat valvontaa.

Tämä taitaa päteä viihteen lisäksi myös taiteeseen. Huolenpito on häikäilemättömän median hallitsemassa maailmassamme varmasti aiheellista, mutta pelko myös typistää taidetta ja viedä siltä ilmaisullista terää.

Markku Lindén ei pane itseään liiemmin peliin ainakaan Posso-näyttelyssään. Teokset pyrkivät mukavuuteen ja helppouteen usein siinä määrin, että niiden mielenkiintoisuus kärsii.

Onneksi mukana on myös liikettä ja lapsienergiaa, kuten Pölynimuriajelua- ja Matkamies porkkanasateessa- teoksissa. Ehdotankin lisää vauhtia, rohkeutta ja yllättäviä tilanteita kuvien tekemiseen.

Aikku Meura