Vesille venosen mieli

29.5.2010 0:00
Joonas Vähäsöyrinki 2009: Laivanvarustaja. Öljy kankaalle. Kuvaaja: Tuula Huittinen

Kuvataide
Matkan varrella. Maalauksia. Tero Annanolli ja Joonas Vähäsöyrinki. Galleria Ruutikellari, Hamina 30.5. saakka.
Veneestä on moneksi, sanoo kuvataitelija ja kuvittaja Joonas Vähäsöyrinki (s.1973). Symbolina vene on yhtäaikaa perinteisen naisellinen ja uskaliaan miehinen kuin vahvan yhteisöllinenkin. Veden äärellä kasvaneelle vene on osa niin mielen- kuin reaalimaisemaakin.

Taiteessa vene toistuu esteettisenä muotona tai merkityksiä kantavana symbolina. Näin vaikkapa Edelfeldtin Lapsen ruumissaatossa, Juho Karjalaisen grafiikassa tai Samuli Heimosen varhaisissa töissä. Vene on kehto, vene on kohtu, vene on hauta. Vene on elämä, ihminen tai ihmisen väline matkalla maailman ääriin ja ääreltä pois.

Ei siis tarvitse kysyä, miksi taiteilijat maalaavat veneitä. Myös kuvataiteen lehtori ja kuvataiteilijan Tero Annanollin (s.1975) maalauksissa veneet ovat kotonaan, olivatpa sitten pyörteen kurimuksessa tai peilityveneen lähes jäätyneinä myrskyn jälkeen.

Molemmat taiteilijat ovat kotoisin Pohjanlahden perukoilta.

Kumpaakin yhdistää esittävä kuvaaminen, tekninen osaaminen ja vahva ammatillinen pohja. Molemmat ovat taiteen maistereita.

Vähäsöyrinki on Lapin yliopiston, Annanolli Taideteollisen korkeakoulun ja Kuvataideakatemian kasvatti. Kumpikin on myös opiskellut Kotkan Repin Instituutin koulutuksessa, jossa Annaolli on toiminut myös ensimmäisenä suomalaisena opettajana.

Maalausten aihepiiri on yhteinen, yleisvaikutelma ja värit harmoniset. Tarkemmin tutkittuna erot paljastuvat ja lähestymistavat poikkeavat toisistaan aika lailla. Annanollin ote on modernimpi.

Veneet ovat pelkistetympiä ja yksinkertaisuudessaan myyttisempien tuulten ja tyventen armoilla, mitä teosten nimetkin korostavat: Idealisti, Vettä etsimässä, Myrskyn silmä, Varjo. Jälkimmäisessä mies katsoo itseään veden kalvosta kuin pelästynyt Narcissos.

Annanolli työskentelee nopeasti ja käyttää hyödykseen akryylivärin monipuolisuutta. Kankaan kuidut saavat näkyä. Kuulaat, vedenraikkaat värit leviävät kankaalle aina akvarellimaisesti kuultavista pinnoista peittäviin ja vapaasti valuviin kerroksiin saakka.

Vähäsöyringin veneisiin liittyy vahva arkisen toiminnan elementti. Vuodenaikojen ja säätilojen vaihtelu maisemassa ovat konkreettisia. Maalauksiin tallentuvat keväinen veneenrapsutuksen odotus, lumen alta paljastuvat edellisen kesän muistot, lapsen auringonkiloinen kesäleikki rantavedessä tai kävely kesäpilven katveessa tutulla rantareitillä.

Vähäsöyrinki maalaa hitaammin perinteisillä öljyväreillä ja vaihtelee otettaan hauraasta impressiosta selkeään esittävyyteen, jopa maalauksen sisällä. Etualan vene voi piirtyä terävän realistisena tarkennuksena, samalla kun tausta ikäänkuin haipuu unenomaiseen, pohdiskelevaan usvaan. Näin esimerkiksi varhaista alkukevään valoa ja lähtöä aavistelevassa Merelle menisin -maalauksessa.

Tuula Huittinen