Rakastaa ja tehdä työtä
29.5.2010 0:00
Sasha Belle 2008: Mummon mekko. Öljy kankaalle.
Naisen logiikka. Öljymaalauksia Pietarilaisesta Borey-galleriasta. Galleria Uusikuva. 30.5. saakka. Taiteilijat: Irina Vasilyeva, Sasha Belle, Julia Sopina ja Evgenia Golant.Pietarilaisen Borey-gallerian taiteilijat rikastuttavat kuvaamme venäläisestä nykytaiteesta. Kaikki neljä hyödyntävät taiteessaan koko länsimaisen taidehistorian kirjoa, kukin persoonallisen, analyyttisen suodattimensa lävitse. Läheiset, hengellinen rikkaus, käsien työstä kasvava voima sekä avoin yhteys alitajuntaan ovat taiteilijoiden tarjoamat perifreudilaiset avaimet teemaksi valittuun naisen logiikkaan.
Evgenia Golant maalaa varmoin, levein, ekspressiivisin vedoin. Vahvat värikontrastit sekä violetit ja vihreät varjot sekoittuvat toisiinsa tavalla, joka on tuttua 1900-luvun taitteen ekspressionisteilta ja uusekspressionisteilta.
Golant kuvaa ikääntyviä vanhempiaan koreilemattomalla rakkaudella. Isä jää hämäräksi, nukkuu, katsoo ohi tai hajoaa väripyörteeseen. Äiti piirtyy terävänä. Hän on tiukasti kiinni hetkessä. Äidillä on punainen ruusu, teekuppi ja kirkas, sininen silmä. Äiti on.
Julia Sopinan kuvissa tuoksuu suitsuke ja Venäjä, jota ei vuosiin ollut lupa kuvata: rukoukseen taipuneet päät, kuoripoikien valkoiset paidat ja pyhät sakramentit. Tunnelmaltaan ne ovat tummanpuhuvan salaperäisiä kuin barokkitaiteen teokset.
Viite on paljaimmillaan pienessä maalauksessa, Adventin aloitus, joka sisältää vain muutaman tuskin havaittavan elementin — naisen valkoinen hilkka, lapsen sininen mekko — jotka pilkottavat varjoisasta hämärästä.
Luonto, kansanperinne ja naisen työ elävät Irina Vasilyevan maisemakuvissa. Lumella hehkuva valkoinen valo ja puun runkojen ruosteenpuna ovat kuin suoraan karjalaisten käspaikkojen kirjonnoista. Vasilyeva estetisoi töissään yhtälailla kuluneita ompelukoneita kuin massiivisia laivoja ja satamanostureitakin.
Työkoneiden ja teknisten laitteiden kuvaaminen oli tyypillistä 1900-luvun (sosialistisessa) realismissa. Mieleen tulee myös vuoden 2008 Carnegie Art Award -taidepalkintoa tavoitellut Allan Otte, tai ehkä osuvampi esimerkki lähempää, Verlan patinoitunutta museotehdasmiljöötä maalannut kouvolalainen Antti Halonen.
Joukon vanhimman, Sasha Bellen (s.1958), teokset ovat suoraan alitajunnasta virtaavaa puhdasta vettä. Niiden sisäisessä musiikissa on antiikin ja renessanssin, uudelleensyntymisen, kaiku. Naisfiguurit on piirretty kuin liidulla luonnostellen. Niukkaa musta-harmaata väripalettia rikkoo haipuva aavistus ruusunpunaa ja kellanvihreää. Silti niissä tuntuu olevan eniten ilmaisuvoimaa ja sisältöä purettavaksi.
Nyt kun pitäisi kirjoittaa tuntemuksia auki, jonkun taidepuheenretaleen virittäminen tuntuu banaalilta ja suorastaan epärehelliseltä. Aivan kuin repostelisi jotain hyvin intiimiä julkisesti. Tahtomatta rikkoa suoraa yhteyttä lumouksen lähteeseen voin vain todeta, että maalaukset ovat voimauttavia kuin hyvät unet, joista jää mieleen kellumaan tyyneys, kauneus ja rauha.
Tuula Huittinen
