Pia Hinttula 2004: Kesäniitty. Akvarelli.

Akvarelleja. Pia Hinttula. Entinen galleria Nikolai 31.3. saakka.Kotkalainen Pia Hinttula on koonnut yhteen sekalaisen joukon akvarelleja menneiltä vuosilta. Viimeiset ajat ovat menneet intensiivisesti tutkien ja maalaten Aino Kallaksen Sudenmorsianta. Aiemmat työt ovat pääosin tuttuja meriaiheisia maisemia, kiviä ja rantakallioita.

Aiheita on kertynyt maalausmatkoilta vaikkapa Ahvenanmaalle Källskäriin, Eestin Kuressaareen tai Portugaliin. Mukana on myös yksi vaatimaton öljymaalaus, Hän. Siinäkin toistuu sama vahva, sekoittamaton lähes koboltinsininen väri, joka hulvahtaa näkyviin useammassa maalauksessa.

Maisemat Hinttula maalaa aina paikan päällä. Siirtyminen aktuaalisesta tilanteesta ateljeen suojiin ei toimi tekijälle, jolle akvarelli on enemmän emotionaalinen kuin tekninen lajivalinta. Jopa talvikuvat, kuten kylmää sineä hohkava Kymijoki, ovat syntyneet aidosti oikeassa hetkessä, tosin lämpimän mökin ikkunasta joelle kurkkien.

Tunnelma, hetki ja valaistus ovat lähtökohtaisesti ratkaisevia. Kokemus antaa teknistä varmuutta. Paksun, märäksi kastellun paperin kuiduissa spontaanisti leviävä väri ja vaikkapa sään vaikutus kuivumisnopeuteen merkitsevät kuitenkin niin paljon, että taiteilija itsekin usein yllättyy lopputulosta.

Kalastus- ja Susi II -teoksen

osana Hinttula on käyttänyt puupiirrosta. Uudistumistarpeista lähtevä kokeilu vaatii vielä työstämistä. Puupiirroskuva jää vielä ehkä tarkoitettua hauraammaksi ja jotenkin irralliseksi. Uusiutumisen hakeminen sinällään on ensisijaisesti puolustettavaa ja on mielenkiintoista nähdä miten kokeilu kehittyy.

Maalauksessa Källskär rankasti ristiin ja päällekkäin vedetyt eripaksuiset siveltimenvedot lomittuvat toisiinsa. Ne kätkevät tai paljastavat etäältä hohtavan valon kuin lahot laudat tai silmien eteen ristityt sormet. Kaukaisuudesta kurottuva valo onnistuu hyvin myös akvarelleissa Merellä ja Valo. Maalauksessa Kivet II rohkea värivalinta muuttaa kenties laskevan auringon unikonpunaisiksi värjäämät lohkareet mielessä suuriksi kukiksi.

Yö ja muutos, metamorfoosi, ovatkin jo Sudenmorsiamen keskeistä sanastoa ja kuvastoa. Kieltämättä Sudet ja Sudenmorsiamet raapaisivat viime kesänä Haukkavuoren näkötornissa tunteitani pintaa syvemmältä. Niissä on dramatiikkaa ja selvästi vahva henkilökohtainen lataus.

Tällä kertaa sarjan teoksia on esillä vain muutama. Liikuttavin on Sudenmorsian — heleä, puhdas ja akvarelli, jonka pyöreissä kaarissa ja herkissä väreissä nuoruus ja sensuaalisuus vielä hohtavat koskemattoman raikkaina kuin omenankukat keväisessä puussa.

Tuula Huittinen