Sanna Halme 2010: Kullervo. Öljy.

Eväät. Sanna Halmeen maalauksia galleria Nikolaissa 27.2. saakka.Sanna Halme (s. 1975) on valmistunut kuvataiteilijaksi Kankaanpään taidekoulusta vuonna 2000. Eväät on monimielinen nimi hiljaisesti vastuullistavalle näyttelylle. Nykytaiteelle lajityyppisesti työt karttavat yksiselitteisiä määrittelyjä.

Ensimmäisenä pienikokoisissa akryyli- ja öljymaalauksissa silmä kiinnittyy vahvoihin herkkuväreihin. Pikkusieviä ne eivät ole. Se varmistuu katseen vaeltaessa siveltimen leveisiin ja varmoihin vetoihin.

Siveltimen liike on vauhdikas ja määrätietoinen. Kuvittelen Halmeen tuijottavan kangasta kauan. Kun hän siirtyy toimintaan, valmiiksi mietitty teos siirtyy kankaalle spontaanisti, ilman toistoja.

Bob Dylanin hiuksissa hehkuu pyhä malakiitin hohde, Jim Morrison liekehtii punaisena kuin sotaisa Mars ja Patti Smith taittuu auringon keltaiseen ja oranssiin tuleen sekä orastavan kevään vihreään. Yhdessä Freudin harkitsevan, viileän veden vihreän kanssa ne todistavat Halmeen symbolismin olevan vahvasti värien symboliikkaa.

Vatsatanssi-teoksen liiketutkielma, Jooga ja Kuinka eläimet syntyvät -maalaus ovat erilaista Halmetta. Jälkimmäisessä eläimet piiloutuvat sotkuiseen väriläikkäviidakkoon. Voisin kuvitella lasten voivan viettää sen äärellä tuntikausia hahmoja etsiskellen.

Pienet möykkymäiset otukset, päästäiset ja jyrsijät toistuvat monissa kuvissa. Niillä lienee taiteilijalle jokin minulta ohi menevä merkitys. Vai edustaako vaikkapa päästäisen ärhäkkyys tavallisen ihmisen voimatonta napinaa?

Niin takavuosien kuin nykypolitiikankin ratkaisut saavat osansa ja pienen ihmisen rooli suurpääoman harmaassa varjossa piirtyy ankean tarkasti. Sivalluksen saavat myös keskiluokan mitään sanomaton samankaltaisuus ja suuret ikäluokat saavutettuine etuineen.

Tämän päivän Kullervon kivinen leipä on pikaruokaketjun hampurilainen. Syvältä kouraisee kun ajattelen, kuinka moni lapsi tänäkin iltana saa käskyn käydä Hesessä tai Mäkkärillä, kun äiti tai isä ei kiireiltään ehdi laittaa ruokaa - tai edes tulla kotiin ajoissa.

Halmeella on paljon sydämellään. Pieneen näyttelyyn on ahdettu ehkä vähän liikaakin eväitä. Teemoja olisi voinut paloitella useammaksi kokonaisuudeksi. Yksin kasvokuvista saisi vahvan ja kiinnostavan näyttelyn.

Muotokuviin Halmeella on rohkea ote. Toivon näkeväni niitä lisää, juuri tällaisella reilulla pop-taidetta sivuavalla ronskilla tyylillä tehtynä. Oma suosikkini? Varis. Siinä on hyvä rajaus ja kontrasti sekä jännittävää, yksinkertaisesti toteutettua kolmiulotteista syvyyttä.

Tuula Huittinen