Metsän kruunu, tilateos, 2010. Kuvaaja: Leena-Riitta Salminen

Heta Kanasen näyttely ”Minä vaelsin tämän metsän” galleria Uusikuvassa 7.3. saakka.Heta Kananen on seudun ahkerimpia taiteilijoita. Grafiikan prosessiin sisältyvän ”käsityön” jälki on viimeistä piirtoa myöten valmista. Ensimmäisestä omasta näyttelystä (Karhula 1979) on aikaa jo kulunut ja ansiolistaan on kertynyt puolensataa omaa näyttelyä ja melkein yhtä paljon yhteisesiintymisiä.

Sama esittävä perusote on säilynyt, mutta mausteet ovat vaihdelleet lempeästä surrealismista symboliikan vihjeisiin. Mahdoton on muuttunut mahdolliseksi. Kuvien draamat kaihtavat meteliä, mutta hiljaisuuteen sisältyy silti latauksia. Heta Kananen ylevöittää pienen siirtymän meditatiivisen tarkkailun kautta. Kiire ja hälinä jäävät taakse. Kokemus on katsojalle terapeuttinen.

Keskiössä on rakenteellisuus. Puut paljastavat omansa, ihminen esittäytyy rakennelmien kautta tahi koettu kääntyy kolmiulotteiseen muotoon. Tilateos Metsän kruunu on ilmava, kimaltava ylistys talven valolle. Hanki hohtaa timantteina, jää kristallina ja lumen valo samettisena.

Ihmisen osa on olla luonnonnäytelmän katsomossa, nöyränä, kaikin aistein. Voimauttavaa ekstremeä metsässä, saavutettavissa, jos suostuu syrjään valtaväyliltä. Peurakauris katsoo suoraan silmiin, tulee kohti. Sarvista kasvaa kukkiva puu, jääkukkien verkosto tai hauras huurrekruunu. Samassa kuvassa on kolme näyttämöä:etualan tapahtuma, odottavan avoin keskiosa ja taustan tiheä valospektaakkeli. Aamunkoista on vasta aavistus, metsän syli tummuu kohti pimeää. Uutta ovat siniharmaiden sävyt hämärän rajamailta.

Peurakauris kohtaa monet vuodenajat. Se seuraa edellisten teosten jänöä, joka karttoi näkijää ja vilahti esiin yllättäen, satunnaisesti. Sarvipää nelijalkainen taas on vahvasti läsnä, ylväästi halkaisee tuulen, asettuu Metsänkulkijana nähtäväksi vasten häikäisevää valoa. Aika saa näkyvän muodon. Sen lyhyys kirpaisee perhosen siiveniskuissa.

Oman pienoismaailmansa muodostavat lasin alle asetellut pikkuruiset olennot. Lasinen kupu toistuu ja mietin sen merkityksiä. Suoja, oman alueen raja, yksityinen reviiri, pesä? Esineasetelmat puhuvat lapsen äänellä, heleästi ja kiukkuisestikin. Ihmeitä riittää, jos osaa ne nähdä.

Leena-Riitta Salminen