Rafael Wardi: Puisto, litografia

Galleria Savarte Art, Vanha paloasema. Joulunäyttely 22.12. saakka. Kirsi Neuvonen, Kirsti Lento,Heta Kananen, Päivi Somppi, Tuula Lehtinen, Elisa Heinonen, Juho Karjalainen, Esa Riippa, Pentti Kaskipuro, Christer Åberg, Paul Osipow, Rafael Wardi.Vanhan paloaseman joulunäyttelyssä on otoksia menneistä näyttelyistä. Kokonaisuus on siten luonnollisesti kirjava, eikä ripustuskaan ole ollut ihan ongelmatonta. Joukossa on joitakin uusia teoksia ja ennen kaikkea terveiset Helsingin taidemessuilta.

Juho Karjalainen on valtakunnan eturivin graafikkoja. Hänet tunnetaan maalauksellisesta etsausjäljestään ja filosofisesta ihmisen roolin pohdinnasta. Teemoissa kertautuu miesfiguurin ja luonnon vuorovaikutus, hötkyilemätön kiireettömyys ja oman ainutkertaisen sisimmän kuulostelu. Nämä miehet eivät tärkeile salkku kourassa kaupungin kaduilla, vaan hakeutuvat vetten vierelle yksinään niin kuin suomalainen mies on tehnyt vuosituhansia. En lue teoksista tulikivenkatkuista urbanismin kritiikkiä, vaan taiteilija kurottavaa rakenteellisten tekijöiden yli, syvälle inhimillisyyden perustaan, tasapainon ja mielenrauhan kaipuuseen.

Uusissa Usva I ja II -vedoksissa soutaja on työntänyt veneensä vesille ja irrottautunut kovalta maalta kohti ulappaa. Rannan katveesta paatti lipuu aavalle kohti valoa ja jättää mantereen painon taakseen. Huikaiseva valo kätkee vastarannan. Määränpää on tuntematon: kunhan annan veneen viedä. Kuuntelija - mies on nostanut odottavasti airot ylös, keskeyttänyt soutamisen rytmin aistiakseen maiseman kaikki vivahteet. Pisimmälle luonnon tulkinta etenee loisteliaassa vedoksessa Kevättalven valo, jossa tumma purppura herättää panteistisen pyhyyden sävyn.

Christer Åberg on vakituinen Paloaseman kävijä. Hänen suosionsa perustunee yliviritettyyn esteettisyyteen ja hengelliseen asenteeseen, josta rikkonainen ihminen voi etsiä turvallisuutta. Sama enkelihahmo esiintyy pikkuruisessa koossa ikään kuin eri ovilla, tulossa avuksi, tuomaan viestiä tuonpuoleisesta. Elämänenkelit uppoavat mystiseen siniseen hämyyn. Tekijä taitaa pintarakenteen koko keinovalikoiman, hiomisen, raaputuksen ja rappaamisen ja lopputulos muistuttaa rapautunutta freskoa.

Taidehistorian valtaisasta henkilögalleriasta poimii Elisa Heinonen keskustelukumppaninsa. Väritykseltään upea on maalaus Punainen hattu, jossa keskushahmo vilkaisee katsojaa kuin ohimennen. Pidänpä minäkin ihmiskasvoja maailman kiinnostavimpana tutkimuskohteena ja mietin, millaisia herkullisia kuvauskohteita liikkuu keskuudessamme joka päivä.

Joukossa on kaksi ”vanhaa” mestaria: Paul Osipow ja Rafael Wardi. Osipowin Kuoriainen ja Wardin Sommitelmat ovat oiva vastapari: konkretistisessa teoksessa väri tiivistyy tiukasti rajattuun muotoon ja synnyttää kulmikkaasti elehtivän rytmisen liikkeen. Wardin grafiikassa taas yksityiskohdat välähtävät hauraassa valossa ja luovan harvan kudelman, joka hengittää lähes aineettomasti.

LEENA-RIITTA SALMINEN