Kira Gluschkoff: Maija Vilkkumaa. 110x110cm, pigmenttivedos alumiinille. Kuvaaja: Kuva kuvasta: Tuula Huittinen.

Wild Visions. Kira Gluschkoff. Kotkan valokuvakeskus 12.12. saakka.Onko muotikuva taidetta? Entinen valokuvamalli ja itseoppinut valokuvaaja Kira Gluschkoff ainakin on sitä mieltä. Vaikea vastaankaan on väittää, kun katselee hänen debyyttinäyttelyään. Ainakin taiteellinen vaikutelma on korkeatasoinen.

Jokainen reilun neliön kokoinen, kiiltävä pigmenttivedos on hallittu kokonaisuus, jossa värit, sommittelu ja muodot tukevat toisiaan. Kuvien taustalla on tarkkaa tutkimustyötä. Elokuvan ja muodin glamour sekä valokuvauksen ja kuvataiteen historia ovat toimineet innoituksen lähteinä.

Joukosta löytyvät muun muassa kunnianosoitukset mustavalkokauden loistolle ja James Bond-elokuville sekä versiot vaikkapa Leonardon Naisesta ja kärpästä, Mona-Lisasta tai Salvador Dalin postmoderneista Rubiininpunaisista huulista. Näyttelijätär Maria Järvenhelmi lepää vedessä Lummetyttönä Millaisin Ofelian lailla.

Valokuvien, terävyydessään lähes veistoksellisen kolmiulotteiset naiset ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta nuoria ja lähes ylimaallisen kauniita. Maidonvalkea, siloinen hipiä hehkuu kuultavana kuin vanhojen hollantilaisten mestarien tai prerafaeliittien maalauksissa.

Harvinaisen miespuolisen kuvauskohteen, muusikko Mikko von Hertzenin otsan uurteet ja ihohuokoset saavat piirtyä mustavalkovedoksen pintaan rosoisina. Hänen lisäkseen vain vanha nainen saa näyttää todelliselta. Tämä rooli on jäänyt kameran edessä peppimäisen energisesti velmuilevalle muotitaiteilija Vuokko Nurmesniemelle.

Muotokuvat ovatkin osuvia. Arja Alho poseeraa uhmakkaan punaisin huulin Cruella de Vilinä dalmatialaisten keskellä. Kirsti Paakkasesta löytyy huntujen takaa salaperäisesti pilkistelevä ennustajaeukko.

Malli Katja Halmeen mustavalkokuva muistuttaa Veruschkan 60-luvun kuvia tai kuuluisaa otosta Garbon puoliksi valaistuista kasvoista. Vedos, Ori ja tytöt, kertoo suorasukaisen ironisesti mitä muodin ja kauneuden pinnallinen maailma naiselta ja mieheltä lähtökohtaisesti odottaa.

Myös miljöökuvaukseen on panostettu täydellisyyden tavoittelijan tarmolla, mikä korostuu vaikkapa Russiaksi nimetyssä otoksessa. Runsas punainen väri ja kulta tuovat mieleen vanhan Venäjän. Naisen yllättäen näkyviin piirtyvä paljas rinnankärki ja taustaelementtien kallisteleva, epätasapainoa korostava vinous vihjaavat kiiltävän pinnan alla piilevään dekadenssiin ja rappioon.

Siis taidetta vai mitä? Hyvin tehtyä, mainoskuvan siloista, taiteellisen tyyliteltyä, teknisesti varmaotteista, graafista ja rosotonta, mutta ei kuitenkaan vain ja ainoastaan pinnallista. Kaupallisuuden ja tyylikkään esillepanon alla virtaa kommentteja kuvasta, taiteesta ja ajasta, sekä sen asettamista odotuksista.

Taiteilijalla tuntuu kiiltävän pinnan alla olevan paljonkin sanottavaa, mutta hän osaa syöttää sen hopealusikalla lapion sijasta. Taitavaa, kieltämättä.

TUULA HUITTINEN