Elämän ja kuoleman kysymyksiä

12.10.2009 4:00 | Päivitetty: 13.10.2009 10:39
Yksinkertaisen muodon toisto, sarjallisuus ja mustavalkoinen, makealla punaisella höystetty väripaletti viittaavat kuusikymmentäluvun taidesuuntauksiin.
Jaakko Tarkka 2009: Hellyydenosoitus, Akryylimaali MDF-levylle. Valokuva Kuvaaja: Tuula Huittinen

Installaatioita. Jaakko Tarkka. Kotkan pääkirjaston galleria 19.10. saakka.Pääkirjaston näyttelyinstallaatio yllättää. Jaakko Tarkka on tuntematon nimi, ja yritänkin aluksi arvailla, minkä ikäinen ja millä kokemuksella varustettu näytteilleasettaja mahtaa olla. Nimi on miehen, mutta kokonaisuus voisi yhtä hyvin olla naisen tekemä.

Johtuuko vaikutelma pallokuositeemasta, joka yhdistyy mielessä kuusikymmentälukuun, pulleisiin nutturoihin ja isokuvioisiin minimekkoihin? Taiteessa pallokuvio ja sen sarjallinen toisto viittaavat pop- ja op-taiteeseen. Pelkistetty ja jopa niukka esitystyyli antavat ymmärtää taustalla olevan jo kokemusta, ehkä muotoilualan tai arkkitehtuurin tuntemusta?

Tekijä paljastuu parikymppiseksi (s.1989), Kouvolan seudun ammattiopiston kuva- ja mediataiteen osastolta valmistuneeksi kuva-artesaaniksi. Tätä nykyä hän opiskelee kuvataiteilijaksi Saimaan ammattikorkeakoulussa, jonka opiskelijoiden vuotuinen lopputyönäyttely Stockforsin vanhassa puuhiomossa on itselleni yksi kesän kohokohdista. Jään mielenkiinnolla odottamaan Tarkan valmistumisvuotta 2012.

Tilaa hallitsee teos nimeltä Chapelle Ardente, Leimuava, palava kappeli. Chapelle Ardente tarkoittaa kynttilöin valaistua katafalkkia, jolle kuollut arvohenkilö tai hallitsija on asetettu odottamaan kunnianosoituksia ja hautausta. Tarkan kappeli muodostuu mustaksi maalatusta mustin muovihelmin koristelusta linnusta ja myös mustista sekä osin vaaleanpunaisista, katosta riippuvista muovipalloista.

Musta, valkoinen ja vaaleanpunainen muodostavatkin näyttelyn niukan väripaletin, ja fyysisenä esiintyvä tai aineettomana varjona heijastuva keskusmuoto on ympyrä, pallo tai sfääri. Se voi olla taivaanpallo, tietoisuuden tila, tunnelma tai vaikkapa maisemaan katoava saippuakupla.

Varjot sitovat elementit toisiinsa. Pallot toistuvat kuvioina niin MDF-levylle maalatussa Hellyydenosoituksessa kuin alkydimaalein paperille toteutetussa sarjallisessa, Minne linnut menevät syksyisin -työssä, sekä Atmospheric heads of Pleasance -teoksessa.

Hellyydenosoituksen makea pinkki on pikainen suudelma musta-valkoisessa, vastakohtien positiivi-negatiivi -maailmassa. Peruukeista ja helmistä rakennettu Atmospheric Heads of Pleasance tuo mieleen meduusan, josta ajatukset kiertyvät meressä läpikuultavan ruumiittomina purjehtiviin polttiaiseläimiin ja kreikkalaisen mytologian käärmehiuksiseen gorgoon, jonka veressä virtasivat yhtälailla elämän kuin kuoleman voimat.

Veden vaikutelmaa korostaa kiiltelevä kaakeliseinä. Tarkka onkin onnistuneesti kääntänyt tilan valoja heijastelevan varjopuolen edukseen. Kokonaisuus on nuoren tekijän työksi yllättävän syvä, ilmava ja visuaalisesti tasapainoinen. Se onnistuu katsojaa kosiskelematta lipumaan mieleen pidemmäksi aikaa ja jättää riittävästi avoimia kysymyksiä leijumaan jälkeensä.

TUULA HUITTINEN