Klaus A.J. Riederer 2009: First time.

Alaston totuus. Klaus A. J. Riederer. Kotkan valokuvakeskus 3.10 saakka.Arno Rafael Minkkinen on nimi, joka ei unohdu Klaus A.J. Riedererin (s.1971) näyttelyä katsellessa. Aikaisemmissa näyttelyissään muun muassa taiteen tekemistä ja yhteiskuntakriittistä valokuvaa käsitellyt valokuvaaja ja äänitekniikan tohtori näyttää kokeneen melkoisen heräämisen Minkkisen elokuisella valokuvauskurssilla Kotkassa.

Minkkisen huikeissa mustavalkokuvissa universaali tunnemaailma avautuu subjektiivisen kokemuksen, oman kehon ja luonnon täydellisesti hallitun yhteyden kautta. Riedererin vauhdikkaasti maailmaan tulleessa näyttelyssä kaupunki, luonto, ihminen ja ääni sykkivät yhdessä jonkin uuden, vielä tuntemattoman edessä.

Näyttely koostuu kahdesta teossarjasta ja yhdestä ääniteoksesta, jotka kertovat tarinaa havahtumisesta sisäiseen kutsuun.

Seitsemän alumiinikomposiitille vedostetun suuren valokuvan sarja, Naked truth, kääntää katseen suunnan aitoon kokemukseen ja avaa uudelleensyntymisen kertomuksen.

Toinen kokonaisuus, Walks of life, kertaa tapahtumia runollisina näkyinä, joissa ihmisen varjo piirtää luontoon tai kaupunkikuvaan hauraan jäljen kuin kysyen olenko vielä/jo/enää olemassa? Kadun ja puiston rajapintaan sijoittuva In between -kuvan nimi viittaa välitilaan. Jo kuvan tasolla se on ”välitilassa”, matkalla maalauksen ja valokuvan välissä.

Kolmas, Journey into my head, on ääniteos, joka täydentää kuvien tulkintaa. Äänimaailma koostuu puheesta, arkisiin kohinoihin piilotetuista viesteistä, liikenteestä, aallokosta, koko raskaasta soudusta päivästä päivään. Soivat siellä myös symboliset kellot: ” On aika herätä”.

Haavoittuvuuden kokemuksesta kaikki alkaa. Ensimmäisen teossarjan ensimmäisessä kuvassa, First time, iskee todellisuus kipeästi.

Ukkovarpaan haavasta, arkisesta tapahtumasta, riittää symboliikkaa siitä kun elämä satuttaa aina ihmisen kerroksiseen rakenteeseen saakka.

Samoin kuin nukkuvan aikuisen kasvoilta löytää lapsen, löytyy valon läpäisemistä aikuisen varpaista vastasyntyneen läpikuultava hauraus. Kipu on alku, joka tarvitaan rikkomaan suojaava muuri. Matka muutokseen ei ole tuskaton, syntyä voi vain yksin ja vailla verhoja.

Taiteilijan sanoin: ”On asetuttava säiden armoille”. Tervetuloa elämä.

Itseäni liikuttaa kysymys: ”Miksi minun on pitänyt matkustaa maailman ääriin vain kohdatakseni sinut takapihalla”. Me etsimme liian kaukaa.

Luulemme että onni asuu maan ääressä, vapaus on muualla ja suuret mestarit ovat kokeneet kaiken.

Kuitenkin kaikki, koko mittaamaton avaruus odottaa oven takana, oman mielemme sisällä.

Syvä taide on eräänlaista näkyväksi tehtyä itseanalyysia. Se ei onnistu ilman riskinottoa ja rehellisyyttä.

Fokus heilahtaa, suojaavat verhot raottuvat ja sulkeutuvat, hallinta herpaantuu, hurmoskin laantuu ja kypsyy. Ammattilainen voi, uskaltaa ja hänen täytyy heittäytyä. Hän tietää yllätyksen arvon sekä sen, että poikkeamista, täyskäännöksistä ja jopa virheistä löytyy uusia mahdollisuuksia.

TUULA HUITTINEN