Marion Thompson: Kartta uimarannalle, digitaalipiirros kankaalle Kuvaaja: Leena-Riitta Salminen

Hiekkalinnoja. Marion Thompson ja Raija Patchett. Näyttely Galleria Uusikuvassa 27.9. saakka.Lapsuus kulkee ihmisen mukana läpi elämän. Uusikuvan taiteilijat ovat etsineet lapsuutta omista ja ystäviensä valokuva-albumeista. Raija Patchett on kasvanut Suomessa, Marion Thompson Englannissa. Kotikaupunkeja on yhdistänyt sidos kauppaan ja teollisuuteen eli varsin tavallinen sosioekonominen kehys. Näyttely on syntynyt Englannin kansallisen terveyspalvelujen taideprojektin alulle saattelemana. Molemmat haluavat viestiä, että minuuden rakennusaineet voi tavoittaa lapsuusmuistojen kautta, sisäisen näkemisen avulla jäljittää logiikan, jolla toimii.

Kuvantekijänä Raija Patchett ilmaisee itseään perinteisemmin keinoin, vaikkakin lajeja sekoittamalla. Etsaus-akvatintavedoksissa lapsen maailma esittäytyy suoraan, tilanteen tai tunteen läpäisemänä. Tunteista hän rohkenee tarttua myös kateuteen ja pelkoon ja oman aseman puolustamiseen. Pelko esittäytyy tuttuun tapaan kauhua herättävänä varjona.

Manipuloidun kuva-aineiston ohella taiteilija on ommellut teoksiaan toisaalta järjestelmällisesti, mutta myös tietoisesti keskeneräisesti. Käden kosketus, sen kyky saada aikaan muutos, korostuu kaukaisena muistijälkenä käden merkityksestä evoluution ketjussa. Käsi oppii, taitaa, sulkee sisäänsä ja tunnustelee. Ompeleminen voi viitata myös nimenomaan pienen tytön kokemushistoriaan, naiseksi varttumisen rituaaleihin.

Ympäristö piirtää kasvavaan oman karttansa. Patchettin kuvissa lapsi on usein luonnossa, koivumetsässä ja lumen tuntumassa. Ne voi nähdä myös kansallisena kuvastona, joka saa uuden merkityksen vierailla mailla. Patchett on asunut Englannissa 28 vuotta. Painokuvioilla kantattujen suurten seinävaatteitten monokromaattisista kuvista hauskimpia on hiihtokilpailun osallistujarivistö teoksessa Heijastus 1.

Piirtimenä toimii Marion Thompsonin teoksissa tietokoneen hiiri, jolla tekijä tavoittelee vapaata viivan kulkua. Hänen perusteemansa on yhteisöllisyyden merkitys. Mahdollisesti sarjan lähtökohta on perinteinen taitava Leikki-hiilipiirros, josta hän sitten tietoisesti etäännyttää näkökulmansa. Isän kanssa käydään laivoja katsomassa, käsi kädessä, turvallisesti.

Koululuokan sisäinen lappupeli ilmenee Rakkaussydäminä ja pöytätapakulttuuriin vihjaa Alusliina, johon mielikuvitus loihtii kokonaisen kasvoarmeijan ja ujuttaa sekaan itsensä pinkkirusettisena laumasta poikkeavana. Ympäristön vähittäistä haltuunottoa viestivät hauskat kankaalle painetut kartat reitistä uimarannalle, kouluun ja ihan vain huvikseen pitkin tapettikuvioita joulun odotuksessa ja ennen kesälomaa. Mielikuvitus ei toden ja taian rajaa pyykitä. Ja kun lapsi kasvaa, nutun on kasvettava mukana.

Näyttely houkuttelee vierailemaan omissa lapsuuden muistoissa ja se lie taiteilijain tarkoituskin. Vaihtuvat aiheen käsittelytavat muistuttavat kokeilun ja leikin oikeudesta. Vaikka ilmaisutavat ovat kirjavat, kokonaisuus koskettaa, jos ei järisyttävästi, niin ainakin tuikkaa tuntuvasti.

LEENA-RIITTA SALMINEN