Leena Cleven tekemän Donin Jumalanäiti-ikkonin edessä on rukoiltu ennen sotaretkelle lähtöä, sitä on kuljetettu sotajoukkojen edellä ja sen edessä on kruunattu ruhtinaita ja tsaareja.

Ritva Koverolan ja hänen oppilaidensa ikoninäyttely Haminassa Raatihuoneentori 14:ssä 20.9. saakka.Kuluneen kesän aikana ovat haminalaiset ja kaupungissa vierailevat turistit saaneet nauttia monista mielenkiintoisista ja korkeatasoisista Haminan rauhan juhlavuoteen liittyvistä tapahtumista. Yksi tällaisista on parhaillaan esillä oleva Ritva Koverolan ja hänen oppilaidensa ikoninäyttely Raatihuoneentori 14:ssä.

Näyttelytilan valinta on oivallinen, sillä sieltä näkyy sekä luterilainen että ortodoksinen kirkko. Vaikka ikonimaalaus kuuluu ortodoksiseen perinteeseen, on se muodostunut rakkaaksi harrastukseksi monelle luterilaisellekin; myös Haminan ikonimaalareista puolet on luterilaisia. Metropoliitta Ambrosius on usein korostanut, että ikonimaalaus on mitä parhainta ekumeenista työtä, siis rauhan edistämistä.

Kun astuu näyttelytilaan voi aistia ikoneista huokuvan levollisuuden, joka ei voi olla vaikuttamatta katsojaan. Lyhytkin vierailu näyttelyyn antaa voimia jatkaa kiireistä työpäivää.

Ikonimaalaus ei ole taiteellista työskentelyä sanan romanttisessa merkityksessä. Romanttiseen maalaustaiteeseen yhdistetään usein inspiraatio, luovuus ja taiteilijan rooli uusia innovaatioita luovana nerona. Ikonimaalaus sen sijaan lähestyy pikemminkin käsityöläisyyttä siinä, että ollakseen ikonimaalari on maalarin asetuttava osaksi tiettyä ihmisten yhteisöä sekä historiallisesti että omassa ajassaan. Ryhtyessään ikonimaalariksi maalari sitoutuu perinteeseen, joka eri tavoin kannattelee häntä ja tekee hänen työnsä mahdolliseksi. Samalla maalari on myös itse kannattelemassa samaa perinnettä ja edesauttamassa omalta osaltaan sen jatkumista.

Haminan ortodoksisen seurakunnan ikonimaalarit ovat noudattaneet opettajansa johdolla uskollisesti ikonimaalausta ohjaavia sääntöjä. Suomen Ikonimaalarit ry:n toimesta ikonimaalareille ja heidän opettajilleen on valmistunut opetussuunnitelma, jossa ikonimaalauksen perusopetus on jaettu kymmeneen opintokokonaisuuteen. Näyttelyn maalarit ovat työskennelleet tämän suunnitelman mukaan. Ikonit ovat ryhmitelty näyttelytilaan siten, että kukin opintokokonaisuus on selkeästi nähtävissä. Mielenkiintoisen ryhmän muodostaa kuusi saman mallin mukaan maalattua Jumalansynnyttäjän ikonia. Ne ovat selvästi tekijöittensä ensimmäisiä töitä, joissa tekniikka on vielä arkaa, ehkä se on ollut tekijöille jopa pelottavaa. Opettajan ansioksi on luettava, ettei hän ole itse maalannut tai viimeistellyt oppilaittensa töitä, vaan ikoneissa on nähtävissä tekijöiden taitotaso ja persoonallinen kädenjälki.

Seuraavan opintokokonaisuuden työt, ylienkelien ikonit, ovat selvästi jo teknisesti parempia. Kasvojen vaalentaminen on hallitumpaa ja viivojen kaaret plastisempia. Taitojen kehityttyä on voitu siirtyä maalaamaan pyhiä ihmisiä.

Kristuksen ikoni on suuri haaste maalarille ja vaatii jo paljon harjaantumista. Sen vuoksi Ikonimaalareiden opetussuunnitelmassa sen maalaamista suositellaan vasta viidennessä opintojaksossa.

Näyttelyn Kristuksen ikonit ovat jo harjaantuneiden tekijöiden töitä. Kauniin kokonaisuuden muodostavat neljä Käsittätehtyä Kristusta. Värien käyttö tämän ryhmän ikoneissa on kauniin hiljaista.

Ikonimaalari ei saisi vieraantua siitä ajatuksesta, että hänen maalaamallaan työllä on hengellinen käyttönsä niin kirkon jumalanpalveluselämässä kuin yksityisessä uskonnon harjoituksessa. Ikonitaiteessa on aina ollut tärkeintä aiheen hengellisen aspektin korostaminen. Ikonit opettavat kuvan avulla kirkon oppia. Pystyäkseen välittämään kirkon sanomaa kuvan ja värien avulla on maalarin siis tunnettava maalaamansa aihe. Mielenkiintoista olisi tietää, onko Kristuksen ikonin maalaaminen luterilaiselle maalarille helpompaa kuin esim. Jumalansynnyttäjän ikonin maalaaminen.

Näyttelyn helmiä ovat ehdottomasti Ritva Koverolan, ryhmän opettajan, ja Leena Cleven maalaamat ikonit. Niissä käytetty kultaus antaa loistavan taustan taidokkaille maalauksille.

Molemmilla maalareilla on alalta noin kolmenkymmenen vuoden kokemus. He ovat työskennelleet eri opettajien johdossa, tehneet opintomatkoja ympäri ortodoksista maailmaa ja keränneet tietoa niin eri tekniikoista kuin ikoneiden sisällöstäkin.

Kaikki tämä näkyy heidän varmassa, sääntöihin pitäytyvässä mutta persoonallisessa käsialassaan. Kun maalari hallitsee munatempera-tekniikan, alkaa ikoneiden sisältö, niiden hengellinen sanoma päästä esille. Ikonien hiljaiset ja vähäeleiset sävyt ikään kuin puhdistavat mielen ympärillä vallitsevasta kakofoniasta ja mahdollistavat jonkin muun läsnäolon.

TUULA AHONEN

Kirjoittaja on sisustusalan lehtori

ja ikonimaalari.