Walt Disneyn Vanhat Mestarit
Floyd Gottfredson, Al Taliaferro & Carl Barks.
Kotkan Valokuvakeskuksessa 25.8. 2009 saakkaSuomalaiset ovat maailman innokkaimpia Aku Ankan lukijoita. Lehtenä sitä lukee viikottain miljoona eri-ikäistä. Lehdistön kevennykseksi alun perin tarkoitettuina strippeinä, eli 2-4 ruudun annoksina, sitä ahmitaan samaten. Akun laaja suku on paljastanut karvansa jo aikoja sitten, itara Roope, alati kommelluksiin sotkeutuvat siskonpojat, hepsankeikka Iines ja kirjava joukko muita.

Valokuvakeskuksen näyttely sukeltaa Ankkalinnan perushahmojen synnytykseen osana Walt Disneyn menestysbrändiä. Koostetta voi katsoa monesta näkökulmasta: median historiana, populäärikuvan tyyppipiirteinä, viihdekuvan kehityksenä massateollisuudeksi, sarjakuvan keinojen ja merkityksen tutkailuna, unohtamatta sarjakuvapiirrosta taiteena. Materiaalia on niin runsaasti, että ruutu ruudulta sen seuraaminen on hankalaa. Näyttely täydentää Tennispalatsissa kevättalvella nähtyä Walt Disney ja Eurooppa-teemaa.

Kolmen piirtäjän kädenjälki ei äkkiä katsoen eroa juuri toisistaan. Walt Disneyn tuotannossa puhallettiin sen alkutaipaleella vahvasti yhteishenkeen eikä etsitty superpersoonallista ilmaisua. Yhteistä on mestaripiirtäjille mittava, jopa kymmeniin tuhansiin kasvava tuotanto, joka ei olisi onnistunut ilman innostusta ja sitoutumista työhön.

Aku Ankka ja monet sen sukulaiset syntyivät alkuun animaatiohahmoiksi. Aku kuoriutui munasta lyhytpiirroselokuvassa Viisas Kana Kananen Walt Disneyn luomana 9.6.1934. Idea syttyi linnun äänen imitaatiosta. Sielun ja luonteen sille rakensi Carl Barks (1901-2000) ja päivänvalon näki riitoihin ajautuva, kommelluksia suorastaan kahmiva sankari. Barks keksi myös Roope-sedän, josta todisteena on malliarkki 1950-luvulta.

Selväksi tulee, että pinnalta katsoen vaivattomasti pyyhkäistyjen ruuturykelmien taakse kätkeytyy lukemattomia luonnoksia. Barks paljastuu Kaj Stenvallin ”esi-isäksi” sovitellessaan ankkanaamaisia figuureja satujen ja myyttien värikkäisiin kohtauksiin. Barksin jäljiltä Ankkalinnaa asutti jo melkoinen joukko: Hannu Hanhi, Pelle Peloton, Karhukopla ja monet muut.

Al Taliaferro (1905-1969) piirsi v. 1936 lähtien One-Day-Pages, maanantaista sunnuntaihin sanomalehdissä ilmestyneitä lyhyitä strippejä. Niitä julkaistiin Yhdysvalloissa lähes jokaisessa päivittäin ilmestyvässä sanomalehdessä. Sunnuntaistripit olivat pitempiä ja värillisiä.

Kaikkiaan 38 vuoden aikana syntyi 10312 arki- ja 2089 sunnuntaisarjista. Niiden kuvakielessä kiteytyvät sarjakuvan perusominaisuudet: iskevä tarina, vauhdikas kerronta ja taitava onomatopoeettisten tehosteiden viljely. Puhekuplien teksti on helppolukuista. Kolmiulotteisuus ilmenee kuvakulmien ja heittovarjon avulla, ääriviiva on mustekynän jäljiltä ilmeikäs. Hänen kynästään puhkesivat esiin Tupu, Hupu ja Lupu 1935.

Mikki Hiiri oli alkujaan myös elokuvahahmo. Sarjakuviin hänet siirsi Floyd Gottfredson (1905-1987) ja piirsi peräti 15 000 strippiä vuoteen 1975 mennessä. Mikki esiintyi useimmiten itsenäisenä, omilla ehdoillaan, mutta toisinaan osui myös yhteen Akun kanssa.

Ankkalinnan asukkaiden peruspiirteet ovat säilyneet läpi aikojen suurin piirtein samanlaisena.

Miten aikojen ja olosuhteitten muutos on vaikuttanut sarjakuvien sisältöön, olisi oman näyttelynsä väärti.

LEENA-RIITTA SALMINEN