Matka menneisyyteen

Piirtäjän kuvat kertovat polunpainanteista historiallisilla reiteillä, linnoituksista ja valleista mutta lapset, he lähestyvät historiaa ihmisen kautta, kummastellen kuka tuossa talossa on elänyt, mitä tehnyt tai ajatellut? Talo tammen varjossa: Käsityökoulu Taimen kesänäyttely ja Suvorovin linja: Erkki Sandbergin piirustuksia. Pyörävarasto, Hamina 27.9. saakka.Taito Kymenlaakson organisoiman Käsityökoulu Taimen kesänäyttely ja kotkalaisen Erkki Sandbergin piirustuksista ja historiallisista kartoista koostuva, Suvorovin linjasta kertova näyttely ovat osa Haminan rauhan (1809) juhlavuoden kokonaistapahtumaa .

Käsityökoulu Taimen toimintaan osallistuvat lapset ja opettajat ovat tehneet yhteistyötä arkkitehti Teiju Aution kanssa ja tutustuneet Haminan rakennusten ja aikakauden pukeutumisen historiaan tutkija Ilkka Kaskisen ja museonhoitaja Taina Vihran johdolla.

Kaupungin tunnettuja talovanhuksia, kuten Arvilommin taloa ja Pormestarin taloa, kuvaavat maalaukset ovatkin hyvin kauniisti toteutettuja, jopa kolmiulotteisuuteen kurkottavia kokonaisuuksia. Hämärän näyttelytilan haltuunotto on kauttaaltaan onnistunutta.

Aikakautta on lähestytty myös ihmisten, pukujen ja esineistön kautta. Modernin interaktiivisesti vierailijoilla on mahdollisuus jättää kasvokuvansa näyttelyyn ja saada itsensä ikuistettua Peltipää-kavalkadiin, sarjaan historiallisiin asuihin verhottuja nukkehahmoja. Taikataikinasta toteutettu kaupungin tori eläväisine hahmoineen on hykerryttävä. Mielikuvitusta on käytetty myös kirjallisella tasolla: teosten vierestä löytyvät tarinat, joiden avulla ne kutoutuvat kaupungin historiaan. Komean tintamareskin, ilveilyteatteriseinän, ovat toteuttanut Julia Tilli, avustajinaan joukko koulun entisiä oppilaita.

Erityisesti näyttelyssä viehättää rauhallisen tutkiva ote, jolla aihetta kokonaisuutena on lähestytty. Kuvataiteen opettajana liian usein törmään, ei vain hurjistuneiden nelitoistavuotiaiden vaan jopa tyrmistyneiden opettajakollegoiden taholta tulevaan kauhistuksen huokaukseen, kun kerron antavani kuvataiteesta ”läksyjä”. Laitan lapset tutkimaan asioita, ennen kuin alamme hutkia väriä paperille.

Kuva- ja käsityötaiteenkin parissa on oikeus ja jopa tarkoitus oppia, ei vain viettää aikaa.

Oppiminen taiteen kautta voi olla antoisaa. Siitä voi jopa kasvaa elämäntapa, kun oivaltaa miten erilaisilla asioilla on risteäviä ja toisiaan tukevia merkityksiä.

Erkki Sandbergin piirrokset ovat osa tänä vuonna ilmestyvää vanhan Suomen linnoitusketjun, niin sanotun Suvorovin linjan rakentamista käsittelevää kirjaa. Kirjan kuvitus muodostuu aikakaudella käytetyistä kartoista, muotokuvista ja Sandbergin piirroksista. Piirrokset näyttävät miltä tietyt strategisesti tärkeät paikat, maasto ja rakennukset näyttävät taiteilijan silmin nyt ja eri vuodenaikoina.

Sandberg on kokenut, taitava ja arvostettu piirtäjä, jonka tyylille on ominaista pikkutarkka todellisuuden toistaminen. Näissä piirroksissa Sandberg on käyttänyt pääosin lyijykynää ja vesiväriä, jälkimmäistä tosin paikoin niin pehmeästi, että kyse voisi olla pastellistakin. Lyijykynän jälki on paikoitellen yllättäen hieman liian päällekkäistä. En nyt sanoisi suttuista, mutta jotenkin pikkuisen huteraa ja Sandbergille epätyypillisen epätarkkaa. Ehkäpä jopa luonnostelevaa.

Piirrosten kokonaistunnelma on kuvitukselle ominainen, toteava ja dokumentoiva. Yleisesti ottaen niissä ei ole erityistä omaa näkökulmaa. Tuskin sitä on haettukaan. Enemmän kuin muista, sisäistä ajatuksentynkää löytyy kahdesta, ilmeisesti vähän ylimääräisestä työstä, jotka kuvaavat särkynyttä ruukkua ja auennutta häkkiä, josta lintu on karannut pois. Ne viehättävät sekä keveällä teknisellä toteutuksellaan, että onnistuvat tuntemamme historiallisen tarinan kertojina.

TUULA HUITTINEN