Rosbergista Räikköseen. Sinivalkoisia hetkiä F1-maailmasta. Antti Puskala, Kotkan valokuvakeskus 19.7. saakka.Kotkan valokuvakeskus kieltäytyy kunnioitettavan järjestelmällisesti juuttumasta mihinkään erityiseen valokuvagenreen. Vuosien kuluessa siellä on nähty esimerkiksi taidevalokuvia, nanotaidetta, henkilökuvia, luontokuvia, matkakertomuksia ja dokumentaarisia valokuvia. Teollisuusvalokuvaajana uransa aloittaneen Antti Puskalan (s. 1945) debyyttinäyttely edustanee jälkimmäistä lajia.

Puskala on kuvannut päätyökseen formula ykkösien maailmaa 36 vuoden ajan, alkaen vuodesta 1983. Kurkistaessaan isojen poikien pelikentälle kuvaaja rakentaa käsitystämme tekniikan kehityksestä ja ajan tuomista muutoksista.

Formulakuvaajankin mielestä ihminen näyttäisi olevan konetta kiinnostavampi luomus. Toinen toistaan kiiltävämpien ja aerodynaamisemmiksi hiottujen menopelien sijasta Puskala kohdistaa yllättävän usein kameransa linssin ihmisiin ratin takana. Teknisesti kuvaustyyli edustaa tarkkaa ja hallittua lehtikuvaa. Puskala ei niinkään tutki kuin toteaa. Kuvaajan ote on joltisenkin persoonaton. Hän näyttää kulkevan suljin auki, taltioiden eteen tulevan. Teollisuuskuvaajan tausta kuultaa myyvien ja dynaamisten kuvakulmien etsinnässä.

Formuloihin liittyvästä maailmasta näyttää löytyvän paljon myös Frederick-tyylin tahatonta komiikkaa. Machoileva seksuaalisuus kun on elimellinen osa lajia. Alkaen ilmaa penetroivasta, aerodynamiikan vuoksi nuolimaisen suipoksi muotoillusta auton keulasta, jatkuen aina varikolla parveileviin pitkäsäärisiin neitosiin, joiden ainoa tehtävä on pönkittää fyysisesti kohtalaisten pikkuruisten gladiaattorien seksuaalisesti vetovoimaista imagoa.

Herkullinen esimerkki tästä on kuva Keke Rosbergistä ”teknisen henkilökuntansa” ympäröimänä (1983). Hauskan kontrastin heteroseksuaalista energiaa pursuvalle otokselle muodostaa kuva Kekestä ja Bernie Ecclestonesta Kyalamissa 1983. Katsokaapa ajohaalariinsa verhoutuneen Rosbergin vartalon viettelevää kaareutumista, siitä on machomies kaukana. Monipuolisesta maailmanmestarista sukeutuu kameran edessä ajan myötä myös aviomies ja isä, yhteiskuvassa Sinan ja Nicon kanssa.

Tosimiesten buddy-buddy-kuvia edustavat myös smokkikuva Monacon gaalaillassa,1989, jossa Häkkinen, Keke ja J.J. Lehto poseeraavat salamavalojen loisteessa tai kuva McLaren kuskeista, Coulthardista, Kimistä ja Wurtzista Kilda Beachilla: Men in Black, miehet mustissaan.

Kun valokuvien värejä hallitsee ymmärrettävistä syistä pääosin punainen, on härkätaisteluareenan veroinen testosteronipläjäys valmis. Radan kuumuus on aistittavissa. Tyhjät tuokiot varikolla tapahtumia odotellessa ovat tallentuneet kameran muistiin. Sileiden renkaiden kiivaasti pyörivä liike, palavan kumin katku kaarteessa ja täyspysähdys katolleen rysähtäneessä ajoneuvossa, löytävät nekin paikkansa.

Ovatko nämä esteettisesti arvioitavaa taidetta? Vastaus on varmaankin: eivät. Erityisesti omalle viiteryhmälleen ne ovat kuitenkin arvokasta ja laadukasta dokumenttia. Hieno, inhimillisen ihmisen tavoittava otos on kuva varikolta poistuvasta, kättään huiskauttavasta Mika Häkkisestä. Kuvan 17 nimi taitaa puolestaan vihjata pohjalaista syntyperää olevan kuvaajan huumorin olevan tahatonta tietoisempaa: Kuvaaja Antti Puskala ja yksinkertainen maailmanmestari Kimi Räikkönen.

TUULA HUITTINEN