Kai-Mai Olbri 2008: Öhtune Meri (Iltainen/öinen meri). Akvarelli.

Mistä tuulee - ITÄMERI NYT. Suomen akvarellitaiteen yhdistys ry:n kesänäyttely. Galleria Uusikuva 2.8. saakka.
Helena Arffman, Pia Hinttula, Outi Maria Hakala, Tuulikki Heinonen, Isa Hällström, Hilkka Kahiluoto, Tutta Kauppila, Tarja Kirjavainen, Tarja Kleemola, Antti Lassila, Maila Lyyjynen, Sari Nikola, Ulf-Christer Nyman, Ritva Pesonen, Marjatta Pänttäjä, Taina Rasi, Reijo Puranen, Maire Ruotsalainen, Pekka Ryynänen, Anna Saijonmaa, Mari Sihvonen, Irja Suutarinen, Elina Tammiranta-Summa, Taru Tomperi, Kristiina Turtonen, Kirsti Uimonen, Yrjö Varjanne, Kai-Mai Olbri.Suomen akvarellitaiteen yhdistyksen kesänäyttely tarttuu ajankohtaiseen ja akvarellisteillekin tärkeään perusasiaan: puhtaaseen veteen. Vapaan taidekoulun taiteellinen johtaja Pekka Hepoluhta on valinnut 28 taiteilijaa ja yhteensä 56 maalausta näyttelyyn, jonka suojelijana toimii puolustusministeri Jyri Häkämies.

Näyttely on taiteilijoiden ääni puhtaan veden ja erityisesti ekosysteemiltään herkän Itämeren puolesta. Valintaperusteena Hepoluhta sanoo käyttäneensä töiden taiteellista tasoa, ei ympäristöpoliittisen viestin voimakkuutta.

Hyvän akvarellin määrittely on vaikeaa. Hepoluhta korostaa värin valoa läpäisevää ominaisuutta. Itse nostaisin tasavahvaksi kriteeriksi hetkellisyyden tunnun tavoittamisen. Akvarelli on tekniikkana nopea ja kysyy kokemusta ja itseluottamusta. Korjailijat ja yksityiskohtien kanssa näpertelevät pysykööt muiden värien parissa. Akvarellistin tunnistaa kyvystä vangita teoksiinsa suurempia linjoja, puhtaammin tunteita ja niitä ainutlaatuisia tuokioita tuulessa.

Uusikuvan näyttelyssä on esillä erilaisia töitä: on valuvaa väriä, graafisempaa värinkäyttöä, märkää märällä, koloristista tunteen paloa, nonfiguratiivisia abstraktioita ja jopa naivistisia tai muuten lähes kuvitukseksi sopivia akvarelleja. Kaikkia yhdistää hienostunut ammattitaitoisuuden silaus, joka lisää kokonaistunnelman yhtenäisyyttä.

Muutamia kauneimpia töitä ovat vaikkapa Elina Tammiranta-Summan abstraktiot, Sounds from the Sea ja Senses in Fog, jotka elollistavat paperille sen miksi puhutaan äänen väristä ja sumu on aistillinen tuntemus. Myös Mari Sihvosen Leväverkko on monipuolinen ja tyylikäs. Siinä on etäistä usvaisuutta, lähelle tulevaa tarkennusta ja vielä tuultakin mukana. Maalaus muistuttaa tietyllä tavalla hauskasti hyvää valokuvaa, ollen kuitenkin selvästi akvarelli.

Outo Saalis, Maire Ruotsalaisen kolmen työn sarja, edustaa oivallisesti pienimuotoista, kuvailevan ja abstraktion välillä hienosti liukuvaa vesivärityöskentelyä. Yrjö Varjanteen suomuisen salaperäisiä värisävyjä välkähtelevissä, Kalastus kielletty -sarjan, maalauksissa olisi ainesta vaikka Pixarin Nemoa etsimässä filmin taustakuvitukseksi.

Salin intohimoisimmat maalaukset löytyvät värin valtaan antautuneen Pia Hinttulan jäljiltä. Taina Rasin akvarellit taivaansinisineen muistuttavat silkkimaalauksia. Isa Hällström antaa värin levitä vapaasti paperille. Helena Arffmanin pienet työt toimivat hienosti yhdessä, mutta kuinka niiden kävisi yksin? Ehkä eloon jäisi vain valoa kimmeltävä Taivas ja meri?

Tarja Kirjavaiselle meri onkin kehyskertomus. Kaipaan sinua -teospari tarttuu hieman yllättäen mies-nainen-tematiikkaan. Nainen kaipaa tiettyjä, tarkasti juonne juonteelta mieleen kirjoitettuja kasvoja. Miehen kaipuun kohde onkin pilveen piirretty ja ääriltään pehmeä, alati muuntuva, ututyttö, terhenneiti.

Taitavaa merimaisemamaalausta edustaa eestiläissyntyinen Kai-Mai Olbri. Tuulikki Heinosen harmaasävyisissä pienissä töissä ekologisen ajattelun globaali merkitys korostuu. Kysymys ei sittenkään ole vain yksittäisen taidemaalarin vesikupissa kelluvasta puhtaasta vedestä, eikä ainoastaan yhden meren hauraasta ekosysteemistä vaan koko maapallon tulevaisuudesta.

Kristiina Turtosen, Öljyyntynyt, maalatusta ja öljytystä paperista rakennettu uimapuku, on ainoa maalauksen perusmuodon rikkova työ. Oikeastaan olisi ollut hauska jos mukana olisi ollut jokunen muukin muodollisia rajoja venyttävä akvarelli, liekö sellaisia sitten miten paljon tarjolla? Ehkä hyvän akvarellistin itsevarmuus ponnistaa eri lähteestä kuin rajoja rikkovan nykytaiteen rohkeus.

TUULA HUITTINEN