Petri Niemelä: Maisema. Öljy.

Maisemissa. Koskiston taidekeskuksen kesänäyttely 30.8. saakka. Seven Views: Veronica Österman, Kirsi Kivirta, Tiina Itkonen, Pasi Karjula, Tiina Veräjänkorva, Maria Duncker, Charlotta Boucht, Katarina Ögård, Kristina Elo, Päivi Krouvi, Signe Nenonen, Jouko Hackzell, Touko Helenius, Odd Kalland, Pia Liila, Eija Kylliäinen, Eva-Riitta Pesonen, Kristiina Kellokoski, Jenni Linnove, Anja Liimatainen, Henriette Ahlgrén, Tarja Toikka, Maija Nurmiranta, Liisa Korhonen, Esa Tiainen, Laura Vainikka, Torsti Vainio, Saara Lindroos, Mari Sihvonen, Anna Sihvonen, Sirkka Peisa, Petri Niemelä, Teemu Korpela, Perttu Koivukunnas.Ensimmäistä vuotta galleristeina vanhassa meijerikiinteistössä työskentelevät Tia Tajakka ja hänen miehensä Juha Tuomainen ovat järjestäneet varsinaisen yllätyksen. Ilman taidealan koulutusta tai työkokemusta teologi ja insinööri ovat onnistuneet siinä mikä jää monelta alan ammattilaiseltakin hyväksi yritykseksi. Meijerikiinteistö muistuttaa oikeata taidegalleriaa. Korvissa soi hiljaa Verdi, valoa siivilöityy korkealla olevista ikkunoista ja taulut on sijoitettu valkoisille seinille selkeiksi, jopa värimaailmoiltaan toisiinsa sointuviksi kokonaisuuksiksi.

Yhteinen aihe on nimeltään Maisemissa. Useimmiten maisema on katsojaystävällisesti joko urbaani tai luonnonmiljöö, harvemmin vaikeammin kuvallistuva mielen maisema. Paitsi ehkä pienimmässä, niin kutsutussa Kauppilan salissa, jossa on esillä, pienimuotoisia maalauksia, piirustuksia, posliininmaalaustöitä ja muun muassa Anja Liimataisen ja Kristiina Kellokosken sadunhohteista grafiikkaa. Huomata kannattaa myös Maija Nurmirannan vekkulit posliininmaalaustyöt.

Suurimmassa, Staufferin saliksi kutsutussa entisessä meijerin pääsalissa, oleva näyttely koostuu suurelta osin Kymenlaaksolaisista taiteilijoista, joista moni on Repin Instituutin Kotkan koulutuksen kasvatteja. Katarina Ögårdilta on mainio maalaus, Salavat vastavalossa.

Pienin kultaripauksin hän on saanut upeat valot ja varjot aikaan. Olen kehunut Ögårdia niin usein, että tuntuu lähes helpotukselta kun huomaan hänen akryylein toteutettuja vesiaiheitaan vaivaavan jähmeyden.

Mukana ovat myös aina taitavat Päivi Krouvi ja Saara Lindroos sekä hienon vesiväri- ja öljyväritekniikan hallitseva Signe Nenonen ja Jouko Hackzell. Tarkkaa maisemaa pikkukaupunkimiljöön kirkkaassa valossa kuvaavat Touko Helenius ja Torsti Vainio. Tarja Toikka, Piia Liila, Kristina Elo ja Henriette Ahlgrén järjestävät heti aluksi värikylvyn, jonka jälkeen viileä tila lämpenee monta astetta.

Perttu Koivukunnaksen lasiveistokset ovat esteettisiä jo ilman sisään upotettuja kuviakin.

Esa Tiaisen akvarellit ovat varmasti monen mieleen ja Petri Niemelän sekä Teemu Korpelan töitä katselee aina mielikseen.

Niemelän vauhdikas, suurkaupunkiaiheinen työ on mukava poikkeus, puutalojen, merenrantojen ja oksankäkkyröiden joukossa.

Seven Views on oma kokonaisuutensa. Se on takimmaiseen, Portmanin saliin rakennettu seitsemän nykytaiteilijan käsitys kesän teemasta. Kun Staufferin salin taiteilijat ovat pääosin pitäytyneet klassisessa maiseman käsitteessä ja lähestyneet sitä eri tekniikoin, seitsemän maiseman (tai näkemyksen) - ryhmä irrottelee aiheen parissa hieman vapaammin.

Maria Duncker, Ars Fennica ehdokkaanakin ollut taiteen moniottelija, on ommellut jätemuovista rekillisen Monikansallispukuja, eräänlaisia antikansallispukuja. Valon heijastuksia teollisessa ja kaupunkimaisemassa tutkii taidemaalari Veronica Österman, ja samoja miljöitä lähestyy suurissa vedoksissaan myös valokuvaaja Charlotte Boucht.

Tiina Itkonen tunnustaa rakastuneensa jäävuoriin ja kulkeekin niiden jäljillä aivan kuin olisi taidemaalari Irmeli Tarmon kadonneen kameran löytänyt pikkusisko.

Kuvanveistäjä Pasi Karjulan Neljä linnaa kruunaavat muodollaan lattiatilan yhdessä keraamikko Tiina Veräjänkorvan jättimäistä, maagista helminauhaa muistuttavan, Päivät pääksytysten -teoksen kanssa.

Kun Kirsi Kivivirran hentopiirteiset, koverat keramiikkalaatat lisäävät vielä tilaan ripauksen kaivattua herkkyyttä, on kokonaisuus jo hienostunut. Kaikki tämä, keskellä ei mitään, Ruotsinkylässä, lakanabanderollilla ohjatun risteyksen takana. Maailma on kyllä kummallinen paikka.

TUULA HUITTINEN