Uudet tulokkaat pitävät seuraa klassikoille

Salmela avittaa nuoria taiteilijoita talvella työskentelyssä ja kesällä näyttelyin. Taidekeskus Salmelan 20 kesää -juhlavuosi Mäntyharjulla 9.8. saakka.Salmelan kesänäyttely on vakiinnuttanut paikkansa suomalaisessa taidekesässä. Kuvataiteen lisäksi voi nauttia konserteista ja edellisten vuosien tapaan käydään myös Merikanto-laulukilpailu. Talviresidenssissä nuoret tekijät saavat työrauhan. Tapahtumia tukee nimekäs joukko sponsoreita, mikä kertoo verkoston vahvuudesta. Pilvipoutaisena tiistaina yleisöä tuli tasaiseen tahtiin.

Juhlanäyttely rakentuu kaksisuuntaiselle perustalle. Päärakennuksessa voi puhdistautua taiteelle otolliseen mielentilaan kokeineiden taiteilijoiden Lars-Gunnar Nordströmin, Ukri Merikannon, Eero Hiirosen ja Juhana Blomstedtin seurassa. Tero Laaksonen hengästyttää herkkävireisillä maalauksillaan, joissa kohtaavat kasvillisuus ja vanhojen kulttuurien merkkisymboliikka. Kerroksellisuuteen luovat jännitteitä pilvimäiset, tummat muodot. Eero Hiironen kuvaa veistoksissaan suomalaisen järviluonnon vivahteita, veden läikettä, kallion pintaa ja kaislikon kuvajaisia.

Päärakennuksen nuori taiteilijatähti on Pekka Parviainen, joka opiskeli Repin Instituutin Kotkan kuvataidekoulutuksessa. Hän on vivahteitten taituri, henkisyyden ja pienten ihmeitten tutkija. Taustavirityksenä on ymmärrys ajan kulumisesta, mikä näkyy tekstien valinnassa: Et Cetera, Finitum tai Vita somnium breve - elämä on lyhyt uni. Hänen teoksilleen omistettu sali vaikuttaa katsojaan kappelin tavoin ja toivoin, että juuri sillä hetkellä saisin olla siellä yksin.

Koetun katkelmallisuus leimaa Johanna Ehrnroothin pastelliteoksia, joissa kuva välähtää tuokioksi näkyviin peilin tai heijastuksen kautta. Sisäisen ja ulkoisen maailman kohtaaminen johtaa ristiriitaan, naamioiden pukemiseen ja riisumiseen. Aleksander Novoselov häikäisee teknisellä taituruudellaan maalaustensa myyttissä näytelmisssä. Mahtipontinen barokkisuus puskee aivan katsojan iholle asti ja tulee tunne, että on aika on kierähtänyt 1600-luvulle.

Domanderin näyttelyalueella tulee vastaan ihmisyyden koko kirjo, hurmionhetkistä raatelevaan epätoivoon. Kerronnan väline on useimmiten keho ja kasvot, jotka heijastavat mielenliikkeitä. Valokiilassa on usein naiseksi kasvaminen ja ihmissuhteitten monimutkaisuus.

Anne Hyvösen hermoherkällä viivalla hahmottelemissa maalauksissa keskushenkilö on nuori tyttö, joka potee oman kasvunsa kipuja ja joutuu myös kannattelemaan äitinsä tuskaa. Irina Schuvaloff käsittelee samaa naiseuden turbulenssia tummaa veren väriä valuvissa maalauksissaan. Ravintola Kesäheinän tiloissa Maria Mughai ja Sophia Schubakoff tarttuvat teoksillaan naiselämän odotuksiin ja selviytymistaisteluun.

Imatran taidekoulun kasvatti Anniina Vainionpää täpötäysissä puupiirroksissa naisfiguurin katse on voimantuntoinen ja arvioiva. Parisuhteen symbioottinen eriö on Annuli Viherjuuren keskusteema. Hän kysyy valokuvan tarkoissa maalauksissaan erillisyyden ja yhteisyyden ydinkysymystä ja mitä kaikkea parisuhde kestää. Syleilevä pari syöksyy kohti tulevaisuutta uhkien alaisena, massiivisten voimien puristuksessa. Selviytyvätkö he, jää avoimeksi.

Irina Tatarnovan kaunottaret polveutuvat 1930-luvun ylihienostuneelta kaudelta, can-canin ja alastoman seksuaalisuuden markkinoilta.

Joukkojen tilapäinen kokoontuminen, nimettömäksi jäänyt yhteisö kaupunkitilassa luo uudenlaista urbaania kuvastoa Topi Ruotsalaisen maalauksissa. Harmaat pantterit odottavat ehkä retken alkua, bisnesjoukkio kurottaa kaulojaan nähdäkseen jotakin heille tärkeää, portailla liikehtii levotonta kansaa.

Igor Baranov on valmistunut Pietarin taideakatemiasta. Nyt toisella Salmelan näyttelykerralla hän hakee myyteistä maailmanselitystä kulkemalla eri kulttuurien kollektiivisessa tajunnassa. Päällimmäisenä jytisevät perustunteet: aggressio ja parin etsintä. Taito on ylivoimaista, mutta teemat ikään kuin liian suuria koskettaakseen.

Salmela ei nyt, kuten ei ennenkään, järkytä hurjapäisillä kokeiluilla, mutta ei myöskään lankea rimanaliseen kosiskeluun. Sieltä palaa kylläisenä ja mukamas ainakin vähän viisastuneena.

LEENA-RIITTA SALMINEN