Mielenmaisema. Raija Eklundin maalauksia Ruutikellarissa 28.8.2009 saakka.
Leena Sepän maalauksia Haminan kirjastogalleriassa 10.7. saakka.Molemmat näytteilleasettajat ovat saaneet monipuolisen kuvallisen koulutuksen. Yhdistävä tekijä on tilan kuvaaminen: Sepän parhaat teokset ovat intiimejä interiöörejä ja Eklund taas maalaa jylhiä maisematiloja, jotka jytisevät forte-fortissomossa kansallisromanttiseen tyyliin. Nyt löytyi Olavi Heinollekin aikalaishengenheimolainen.

Ruutikellariin Raija Eklundin suurikokoiset maalaukset sopivat kerrassaan upeasti. Ne ottavat yliotteen tiiliseinästä ja valaistuksesta ja hehkuvat omaa sisäistä valoaan. Sen suomalaisemmaksi ei maisema tule: vedenselkää, tummia saarimöhkäleitä ja vastarannalla metsä. Yhtä hyvin ne voisivat viestiä kansallista sielunmaisemaa kuin tekijänsä henkilökohtaisia tuntemuksia. Teoksissa on pohjoisen luonnon dramatiikkaa, jyrkkiä valon ja varjon kohtauspaikkoja. En tähän hätään muista yhtä hienoa paikoilleen sulavan kevätjään kuvausta kuin Eklundin teoksessa Jäähyväiset. Ihminen näistä sinfonisista runoelmista puuttuu, mutta häneen on pieni vihjaus jäätien hiutuneissa raiteissa.

Tulkitsen reippaasti, että maisemien yllä väreilevä harvasta pitsistä kutoutunut muoto kuvaa sielua, ihmisen henkistä olemusta. Se on kuin harvasyinen pesä, jota säät huuhtovat tai tuuli kieputtaa liikkeelle. Se on valkoinen, itsessään koskematon, kallisarvoinen ja varjeltava. Maisema vertautuu elämän painoon, kokemukseen, joka sielua liikuttaa. Maalauksissa on maagista kohtalokkuuden tunnetta, halua löytää ilmiön kristallinen ydin.

Maisema on Raija Eklundille monumentaalinen, täynnään symbolisia merkityksiä. Sammuva purppurainen iltarusko yläviistosta nähdyssä järvimaisemassa tai kiinteän ääriviivan rajaama pelkistetty muotokieli osoittavat, että tekijä on kultakauden mestarit tarkkaan tutkinut ja suodattanut oman persoonallisuutensa lävitse.

Leena Sepän teoksissa musiikki on läsnä jo teosten aiheissa. Rantateemat keskittyvät muutamiin yksityiskohtiin, joissa siveltimen nopeat siveltimen juoksutukset muodostavat elävän rytmisen poljennon kuten maalauksessa Suomenlahti 2. Väriasteikossa vallitsevat tummat, tiheät sekoitukset, valon rajatilat ja heijastukset. Sävyjä on kasapäin, suorastaan herkutellen.

Taiteilija liikuskelee abstrahointiprosessin eri vaiheissa, karsii alkutaipaleella pois ylimääräiset yksityiskohdat niin kuin harmonisessa Sali talvella-teoksessa, sitten hieman pelkistää kuten Soittotunnin pianon ääressä istuvassa figuurissa tai sitten päätyy kokonaan yleispätevään abstraktiuteen kuten Preludeissa.

Tunnelmallisimmillaan hän on sisäkuvissa: Valse Lente tulvii romanttisen musiikin atmosfääriä ja Lukuhetkessä vastavaloon kuvattu tuokio kirjan ääressä on lempeän kodikas. Joissakin ikkunan läpi tulvivissa valaistuksissa ruudutus anastaa pääroolin ja sekoittaa kokonaisuutta.Muusa on taiteen liikkeelle panevia voimia. Leena Seppä kuvaa häntä ateljeetilanteessa, saappaisiin sonnustauteena, ikään kuin yllätettynä.

Molemmat näyttelyt nähtyäni jäin miettimään, eivätkö Sepänkin teokset hyvin kestäisi suurentamista ainakin kokeeksi. Moniaistinen kokemus näyttelypari tällaisenaankin kyllä on.

LEENA-RIITTA SALMINEN