Karhulan lasitehdas ja sen tuotanto olivat vuonna 1935 aallonpohjassa. Sulkiko omistaja A.Ahlström Osakeyhtiö silloin laitoksen? Ei, se uusi tehtaan tilat ja koneistuksen, täsmensi kysynnän ja tuotannon vastaavuuden sekä panosti tuotekehitykseen. Lasiesineiden suunnittelukilpailut pantiin käyntiin ja niiden avulla uudistettiin mallistoja. Töihin kiinnitettiin eturivin muotoilijoita. Näitä toimia seurasivat menestys ja maine.

Kymenlaakson museon näyttely Lasin lumo tiivistää sen, mitä Karhulan tehtaalla saatiin aikaan 120 vuodessa ja miten pärjättiin sekä käyttö- ja taidelasimarkkinoilla. Tuloksia syntyi pullokoneella, arkilasin ja taide-esineiden tuotannossa.

Näyttelysalin seinillä kangaspaneelit välittävät tiivistä tietoa ja tunnelmaa lasinteon hikisestä arjesta. Kristallin, puristelasin ja etsatun lasin tekotavat selostetaan.

Aikanaan arkiset, nyt keräilijöiden himoitsemat puristelasiset käyttöastiat on aseteltu peräseinän isoon vitriiniin. Mielessä häivähtää ankarasti järjestetty astiakaappi, kun katselee selkeitä rivejä, joissa jokainen esine pääsee hyvin esille.

Katse kiinnittyy Aino Aallon suunnittelemaan Bölgeblick-sarjaan, joka on luonut nahkansa moneen kertaan sitten vuoden 1932 prototyypeistä. Siihen pohjautuvia juomalaseja, lautasia ja kulhoja valmistetaan nyt Iittalassa.

Toista äärimmäisyyttä nähdään vitriinissä, jossa kimaltaa kunnioitusta herättävä ilmestys, Barcelonan 1929 maailmannäyttelyä komistanut jättiläismalja. Valtaisan määrän taitoa ja työtä vaatinut malja on muistomerkki edesmenneille ammattimiehille. Hiojien taidoista vakuuttavat myös hienosti kuvioidut lasistot.

Lasitaiteilijat on henkilöity entisajan elokuvajulistetta muistuttaviin kuviin ja ylennetty korkealle seinälle. Sen he ansaitsevat. Arttu Brummer ja Yrjö Rosola voimakkaine töineen, Göran Hongell, joka aloitti Karhulassa jo 1933 ja jolla suunnittelun sarka ylti arkiesineistä upeisiin kristallimaljoihin, Gunnel Nyman, jonka töistä koottua fantastista näyttelyä voi syksyyn asti ihailla Suomen Lasimuseossa Riihimäellä.

Alvar Aallon mutkitteleva maljakko on maailmalla tunnetuin Karhulaan liittyvä työ. Näyttelyyn on valittu mainio sarja esineen alkuvaiheen variantteja.

Entisen Karhulan lasimuseon kokoelmista poimittu näyttelyesineistö on kauttaaltaan korkeatasoista. Kokonaisuutta haittaa vain se pieni miinus, että taidelasi on vitriineissä muutamin paikoin ahtaasti ja on vaarana, että voimakkaat työt syövät tilaa toistensa ympäriltä.

Katsoja pääsee tutkailemaan myös tehtaassa käytettyjä työkaluja. Näyttely onnistuu tavoitteessaan esitellä Karhulan lasia monipuolisesti. Tämä kokoelma ansaitsisi jatkuvan esillä olon, mihin ehkä juuri Vellamo tarjoaisi nykyisin parhaat puitteet.

Sen jälkeen kun Tapio Wirkkalan suunnittelema, ainutlaatuinen Karhulan lasimuseo alennettiin ruokalaksi, täkäläiselle lasille pyhitettyä paikkaa ei ole.

Näyttelyn ansioihin kuuluvat myös vitriinit, joiden suunnittelu on taitavaa ja toteutus täsmällistä. Oivallinen valaisu avaa lasiesineiden ihmeellisen kauneuden täyteen loistoonsa.

Tutkija Liisa Kohon toimittama, näyttelyn yhteydessä julkaistu kuvateos Lasista Kalevalaa yhdistää Kalevalan 160. juhlavuoden ja Karhulan lasitehtaan viimeisen, 120. toimintavuoden. Kirja liittää Kalevalan säkeitä kuviin lasiesineistä.

Vaikka vastaavuutta kuvien ja tekstien välillä kiistatta löytyy, idea jää hieman hataraksi. Kun kirjaan sen kerran läpi luettuaan palaa, niin todennäköisesti juuri kuvien vuoksi.

Valokuvaaja Tiina Leinonen tekee linjakasta ja varmaa työtä. Hän löytää kuvattavistaan mehevyyttä, syvyyttä ja liikkeen tuntua. Kohteiden asettelu, kuvasommittelu, rajaukset ja valaistusolot ovat niin oivaltavia, että tuloksena on valokuvataidetta.

SIRKKA SOUKKA