Maailmankylän uudet kasvot
10.6.2009 4:00
Paikallisesta kulttuurista huolestuminen näkyy idässä ja lännessä.
Ohikiitävän hetken päiväkirja Kiinalaista nykytaidetta
Songzhuangista Kouvolan taidemuseossa 30.8. 2009 saakka
Chen Jianguo, Cui Shanjun, Fang Hui, Li Dapeng, Li Haotu, Li Yibing, Mu Jun, Su Zihan, Wang Nengtao, Yue MinjunKiinalaisen, modernisoituvan, maailmanmahdiksi aikovan kansakunnan kuvataiteessa on meneillään murros, joka yllättäen on varsin lähellä läntisen puoliskon tematiikkaa. Jo 1960-luvulla lanseerattu maailmankylä alkaa olla totta: samat ilmiöt puhkeavat esiin eri kulttuureissa.
Songzhuan on Kiiinan suurin taiteilijasiirtokunta, jossa enimmillään on työskennellyt 3000 tekijää. Mitä kaikkea siellä tehdään ja kenen ehdoilla, jää arvoitukseksi, mutta valitut 11 taiteilijaa edustavat rautaista ammattitaitoa ja punnittua näkemystä. Julistuksellisuuden sijaan sanottava aukeaa ajattelun kautta. Wang Nengtao pilkkaakin terävästi propagandakuvia puupiirrosrullissaan: Opiskele englantia! Tai Mrs Wang´s Happy Life!
Yhdenmukaistaminen muokkaa kaikista samanlaisia. Mu Junin laiha poikanen antautuu miellyttämisenhalulle irvokkuuteen asti. Hymy vai irvistys? Harmaitten asteikko loitontaa veren ja lihan perinnöstä. Wang Nengtaon pyöreissä maalauksissa neito vakuuttelee itselleen, että Ihmiset eivät ole täydellisiä, samalla kun silmillään hakee hyväksyvää katsekontaktia. Fang Huin Aikuiseksi kasvaminen sanoo poptaiteen keinoin saman asian. Sininen ihon väri ja pakollinen punahuivi kuuluvat kenelle tahansa, ei yksilölle.
Supersuloiset Li Yibingin kloonivauvat ovat vajonneet horrokseen Meditaation nimissä. Hempeys ja ironia kulkevat käsi kädessä. Ylävartalon vaatetus vihjaa sotilasvaatteisiin, pakaroiden paljaus seksuaalisiin yllykkeisiin. Merkitystä voi hakea myös paisuneesta pääpuolesta sinne asettuneen omahyväisen järjen kotina. Tyylillisesti maalaustapa asettuu läntisen naivismin nurkille taikka vivahtaa surrealismin yllättävyydelle.
Taiteilijat käyttävät eri teoksistaan samaa nimeä, mikä korostaa sarjallisuutta. Li Dapengin possuperhe on konsumerismin ylistyslaulu. Kulutusjuhlissa on muka hauskaa pinkin, aniliinin ja kellankultaisen hohteessa! Lännen unelmoidun ruusutarhan sijalla on ostosparatiisin rullaportaikko.
Mikä kaikki on kaupan Li Haotun viettelystä tihkuvissa Puistopäiväkirjan valokuvissa, tyttönen vai koko maailmankuva? Hämärät, tummasävyiset taustat ovat vastakohtaisia tekokukkia puskevalle kirsikalle ja vetoaville poseerauksille. Vielä rajummin prostituutioon viittaa Su Zihan, jonka öljymaalausten nimenä on Rakastaa vain muukalaisia ja näyttämönä sekainen sängynlaita. Mustanpuhuvimmin seksiä kuvaa Yue Minjun, joka serigrafioissaan käsittelee uusiksi Manetin ja Vermeerin teokset. Seksikauppiaan hymy on sananmukaisesti hyytynyt naamalle ja Vermeerin Pitsinnyplääjä askaroi peniksen kimpussa. Cui Shanjun etsii myös vastausta hyvän ja pahan ongelmiin mangaversioissaan.
Tuhon vaihtoehdon kuvaajana Chen Jianguo on pilkuntarkka. Nimettömissä maalauksissa ydinpilven sieni peittää taivaan miljoonakaupungin päällä. Kauhulla on romantiikan väri ja leikkoruusulla hautajaiskukan tehtävä. Petri Kaverman panoraamakuvat puhuttelevat niitä vasten paikallisella arkisuudellaan.
Leena-Riitta Salminen
