Entäpä jos ei voi sanoa ei

Taiteilija oli suunnitellut tekevänsä kertomuksesta sarjan abstrakteja maalauksia. Kuten ei Aalokaan voinut vastustaa sudenluontoaan, ei voinut hänkään mitään itselleen, kun tarina alkoi kääntyä paperilla esittäviksi kuviksi. Pia Hinttula: Sudenmorsian. Akvarelleja.. Haukkavuoren näkötornin kahvila 30.5. saakka.Sudenmorsian on Aino Kallaksen (1878-1956) Hiidenmaalle sijoittaman kiellettyä rakkautta kuvaavan romaanin nimi. Päähenkilö, nuori Aalo-vaimo, samaistuu susiin ja antautuu intohimonsa vuoksi hurjaan öiseen muodonmuutokseen, jonka jälkeen ei enää ole oma itsensä, vai onko sittenkin juuri sitä?

Tuttua tarinaa jokaiselle, joka jokaiselle, joka tietää mitä on intohimoinen, rajat, järjen ja itsesuojeluvaiston ylittävä hullu rakkaus -- toiseen ihmiseen, itseen tai jopa työhön. Kymenlaaksolainen harrastajataitelija Pia Hinttula on imaissut Aalon tarinan sisäänsä ja purskauttanut sen väriä valuvana kylpynä paperille.

Vaikka värit ovatkin akvarelleiksi ylen väkevät ja pursuavat päälletysten sotkuisinakin kerroksina, jää kuvallinen tarina osittain kalpean kuun varjoksi siitä mitä kokemus sisältää. Susikin muistuttaa kesyä koiraa. Sitä voisi kyllä silittää, mutta kykenisikö sen huuto virittämään kaipuun, joka polttaa karrelle ja pakottaa luopumaan turvallisesta ja tutusta - jos rakkauteen viittaan: pelkän ihokosketuksen tähden?

Ehkäpä sittenkin. Sillä paikoitellen Hinttula tavoittaa ilmaisussaan sen mihin oli alun perin pyrkimässä: intohimon arvoitukselliseen, kuvattomaan, muodottomaan ytimeen ja suden kutsuva ulvonta käy korvin kuultavaksi. Abstraktissa maalauksessa Tulityö on alkukantaista voimaa. Ääni on väriä, väri on ääntä ja ihminen susi, susi ihminen?

Kun Aalo nousee vedestä kuin sudesta, vartalon klassiset kaaret punaista pisaroiden, ei enää voi tietää ketä tai mitä naisen hahmo kantaa sisällään. Osuvasti teoksen nimi onkin Susi vai ihminen. Akvarellissa Aalo -Sudenmorsian ahdistus ja halu muutoksen edessä ilmenevät kasvojen hajoavan ja eheytyvän muodon etsintänä, joka jättää lopullisen vastauksen sirpaleisen arvoitukselliseksi, kuin kuvajaiseksi alati liikkuvan veden kalvolla. Kuka minä olen?

Sen sijaan Sudenitku kaikuu etäisenä. Maalauksissa Päivänsäde ja Ihminen ihmiselle susi Hinttula estetisoi esittävästi eikä sukella pintaa syvemmälle. Nimiteoksessa Sudenmorsian susi kasvaa mittaansa, naisen ääret hämärtyvät, yön sinisyys ui verenä iholle. Aalo ja Piret, Aalo madonnamaisena lapsensa kanssa on kuin asetelmaltaan käänteinen, pastellinen kaksoiskuva Tyko Sallisen Äidistä ja lapsesta. Liekö etäinen haamu mielikuvissani vai tarkoituksellinen, maltillinen viittaus suomalaiseen, ekspressiiviseen taiteeseen?

Hinttula kuuluu Suomen akvarellitaiteen yhdistykseen ja useisiin kymenlaakson taideseuroihin. Hän on aloittanut aktiivisen harrastuksen maalaustaiteen parissa jo 1980-luvulla ja opiskellut muun muassa Irmeli Tarmon, Mikko Sakalan, Jan-Erik Kullbergin ja Olavi Heinon johdolla. Kuluneen vuoden aikana hän on hakenut oppia Repin-instituutin iltalinjalta Kotkasta.

TUULA HUITTINEN