Piruntanssia ja kaihomieltä
23.5.2009 4:00
Ristiriidasta syntyy elämää kantavia virtauksia.
Tarja Heilimon puupiiirroksia Haminan Ruutikellarissa 31.5. saakka.Tarja Heilimo piti Tarja Kiviniemen nimellä näyttelyn Galleria Uusikuvassa vuonna 2004. Näyttely piti katsojaa lujasti otteessaan, ja jo silloin ihastelin hänen puupiirrostekniikkansa etevyyttä ja ennen kaikkea tematiikan kerroksisuutta. Pääosassa olivat enkelihahmot, mutta hekin monitulkinnallisina, ei pätkääkään hempeinä kiiltokuvina.
Taiteilija on toiselta ammatiltaan työterveyshoitaja. Voisi kuvitella, että siitä on tarttunut ilmaisuun tahto katsoa ihmisen ristiriitaiseen sisimpään, jossa mylläävät merkilliset voimat.
Ruutikellarin näyttelytila jää näille vedoksille hieman pimeäksi ja syö värien rikkaudesta osan. Hopea taittaa sävyjä kauniisti, mutta tiiliseinän vahva kuviointi ja himmeähkö valaistus ei päästä niitä oikeuksiinsa. Sama käy kyllä myös kaivertimen polveilevalle jäljelle, joka varmaan tarkoituksellisesti vaihtelee voimakkuudeltaan. Ohuet viivat tahtovat jäädä pimentoon.
Puupiirros on hyvin fyysinen tekniikaltaan, ja teosten iso koko on vaatinut todella kokovartalotyöskentelyä, kuten esimerkkilaatoista hyvin voi kuvitella. Monet vedokset ovatkin uniikkeja. Kun ne on vedostettu hyvin paksulle japaninpaperille, kokonaisuus alkaakin muistuttaa etäisesti maalausta.
Innoittajina ovat tällä kertaa olleet keskiaikaiset ikonit ja pohjoismainen Edda-runoelma. Kovin erilaisista lähtökohdista huolimatta näyttelykokonaisuus on ehyt myös teemallisesti. Hyvä ja paha ottavat mittaa toisistaan, tosin taitavasti sekoittuneena. Tyrmästä epätoivoisesti ulos rimpuileva paholainen reagoi, kuten ahdistettu ihminen. Toisella kertaa sama hahmo silmäilee vuorellansa melkeimpä ilkikurisesti, mistä suunnasta nyt löytäisi sen, jonka pistää pimeyden töihin. Japanilaisten puupiirrosten vaikutusta on pitkä, kapea kuvapinta, jossa teema kasvaa alhaalta ylöspäin epäsymmetrisesti.
Tanssiinkutsu-vedoksen keskushahmo on kolhonkaunis, kainoutta teeskentelevä pahan ruumiillistuma, joka on vetäissyt houkutuksekseen punakirjavan pikkupunaisen päälleen. Vatsan kohtaa kouristelee kiemurainen kuvio viittauksena, mikä tätä houkutusta vedättää.
Rosoisten paholaisaiheitten vastapainona esiintyy suloisia keijuja viestinä siitä, että kaikkea ei näe silmin eikä edes silmälasein vaan mielikuvituksen linssin läpi. Suoranaista empatiaa herättävät jäähän piirtyneet korento,sinilintu ja haukka, joiden kohtalon on sinetöinyt talvi. Taiteilija tuo aiheensa näyttämölle epäsymmetrisesti, ikään kuin sivusta pistäytyen, joka sekin tyylikeinona on japanilaisen puupiirrostaiteen alkuperäisiä keinoja.
Ronskisti hahmoteltujen aiheitten ohella sarjassa on muutama kaipuun ja romanttisen unelmoinnin kuvaus: pitkäkoipisella unihevosella ratsastaja ja kuuta vasten haikaileva hirvieläin.
Ote on niissäkin ekspressiivistä ja tunnevaltaista eikä sorru sievistelyyn. Verevää vastakkaisten voimien taistelua ryydittää hyvin hallittu tekninen osaaminen.
LEENA-RIITTA SALMINEN
