Katsojalle tarjoutuu oivallinen tilaisuus tutustua akvarellimaalauksen luonteeseen muutaman korttelin välein. Pentti Kokko, s.1938, on kokenut, varmakätinen tekijä ja Myllyn Anna Efremova, s.1978, nuori, Repin Akatemian opit saanut viipurilaistaiteilija. Molemmat hallitsevat tekniikan, Kokon valtti on keveä, kuultava maalaustapa ja Efremova taas luottaa verevän värin ilmaisuvoimaan.

Pentti Kokko on aiemmin opettanut kuvataidetta kasvaville ammatikseen ja sitten uskaltautunut vapaaksi taiteilijaksi. Näyttelyiden lista on mittava.

Anna Efremovalla oman paikan valloitus on luonnollisesti vasta alussa ja omia näyttelyitä on kotimaan ulkopuolella ollut vasta jokunen.

Maisema on Pentti Kokon maalauksissa rakenteellinen, nopeapoljentoinen sommitelma, joka näyttäisi syntyvän vaivatta. Hän poimii yksityiskohdista vain joitakin oleellisia ja tavoittelee atmosfääriä, valon ja ilman vaikutusta.

Usein näkymät ovat autereen tai kosteuden pehmittämiä, jolloin värisävyt taittuvat harmaaseen. Hän on löytänytkin ison joukon värillisiä harmaita, joita latoo teoksiinsa läiskittäin isolla siveltimellä. Ja niin kuin pitääkin, valkoista nappia ei paletissa ole.

Sen sijaan Kokko jättää maisemiinsa koskemattomia kohtia korvaamaan vitivalkoista. Ne sijoittuvat kuitenkin harkitusti kuvapintaan ja ottavat luontevasti paikkansa sommittelussa.

Puiden, katujen ja rakennusten rykelmistä syntyy sopuisaa kaupunkikuvaa, jossa osatekijät asettuvat säyseästi kohdalleen ilman riitasointuja. Sivellin liikkuu kerkeästi ja maalaa esiin rytmisen iskun puun rungosta tai rakennuksen kulmasta. Jostakin syystä koin näissä maalauksissa musiikillisuutta, vaikka en tiedä, mikä taiteilijan suhde säveltaiteeseen on.

Satamakuvissa laivojen ja rantamaiseman yhteispeli on niin sopusointuista, että se jo hieman häiritsee pittoreskiudellaan, vaikka teknistaloudellinen maisema voi olla kaunista siinä kuin luonnonmaisemakin. Nostokurjet ja tehtaat voi tietysti nähdä työn vertauskuvina. Kokko esittää ne lievästi romantisoituina maiseman osatekijöinä. Pikkukaupungin idylliä edustavat myös Katariinasta napatut aiheet, lehtevät kujat ja hempeäväriset talot niiden varrella.

Anna Efremovan maalausote on raskaampi, tekisi mieli sanoa: slaavilaisempi, vaikka kansalliset yleistykset ovat useimmiten joutavia. Hän lastaa mehukkaita sävyjä laidasta laitaan, antaa värin kerrostua niin, että ohittaa juuri ja juuri tukkoisuuden vaaran kuten täyteläisessä Vieraita tulossa - maalauksessa. Materiaalituntu on vankka vaikkapa Onnellisessa miehessä, jossa kiiltävä jättihauki työntyy kohti ihailtavaksi. Sivuvalo muovaa kasvot taidokkaasti aivan niin kuin vivahteitten runsaudella juhlivassa Omakuvassakin.

Suruviesti-teos rakentuu kirjeen tuoman viestin ympärille. Figuurien kuvaus todistaa pastellitekniikan hallinnasta yksityiskohtiaan myöten. Kankaan draperia(laskostelu) on hyvä tunnelmalisä. Hienona yksityiskohtana pidän nuoren naisen profiilin kuvausta peilin kautta. Öljyvärityöt jäävät hieman sulamattomiksi ja koviksi, kiireellä maalatun oloisiksi. Mutta nuorella taiteilijalla on aikaa valita, minkä ilmaisun ottaa omimmakseen.

Leena-Riitta Salminen