Heta Kananen: Kesämorsian.

Heta Kanasen jonkin aikaa sitten Galleria Duetossa Helsingissä ja nyt Vanhalla Paloasemalla esillä olevat työt kielivät uudenlaisesta vapautumisesta. Hän on tuottelias tekijä, joka ei kaihda kokeilujakaan. Vedokset ovat loppuun asti hiottuja ja teknisesti klassisia, mutta äärimmäisen huolella viimeisteltyjä. Joihinkin teoksiin on tarvittu lähes kymmenen vedostuskertaa.

Vuodenajoista Kanasta kiehtovat siirtymäkohdat, kevään puhkeaminen ja syksyn väriloisto. Hän rakastaa myös puita, arvokkaita, jalomuotoisia puuvanhuksia ja eri toten uteliaasti kurkottelevia nuoria puita. Sirolinjaiset koivut toistuvat useassa teoksessa ja ovat kuin vihreään hunnutettuja neitoja. Koen puut välittäjäksi muutosta väreilevän maan ja taivaan vaihtuvien sävyjen välillä. Näyttelyn pääväri on kevään vihreä, juovuttava, kaiken valtaava kasvamisen riemu. Se, mitä juuri nyt kaipaamme pitkän pimeän jälkeen.

Levollinen vaikutelma syntyy yksityiskohtien harkitusta korostamisesta, symmetriasta ja liukuvista sävyjen siirtymistä. Ihmisestä muistuttavat rakennelmat ovat tiukasti paikoillaan, mutta sopeutuvat ymäristöönsä kivuttomasti. Teokset ovat liikkumattomia vain näennäisesti, äkkiä puiden siimeksestä loikkii esiin pitkäkorvaisten pupujen saattue tai metsän rajaan läikähtää silmiään raottelevan auringon läikkä. Puistossa lammikon pinnassa häilähtää ohimennen puun kuvajainen.

Sisätila ja ulkotila sekoittuvat, hengittävät samaa ilmaa. Horisontti on katseen kantaman päässä, tila siten hallittavissa ja turvallinen. Luonnon viipyilevä valo ja ihmisen loihtima valo, lyhty tai kynttiläkruunu, koskettavat toisiaan lämpimästi. Omenapuun kukat hehkuvat hämärässä, taivaalle syttyvät tähdet.

Syvä luonnon kunnioitus näkyy myös yksityiskohtien korostamisessa. Palavan rakkauden puna heleää vihreää vasten, perhosen siiven kimallus ja hento, kukkiva varpu Kesämorsiamessa edustavat vaatimatonta, pyyteetöntä kauneutta, jota ihmisen on ymmärrettävä suojella vielä syntymättömillekin.

Olen seurannut Heta Kanasen taiteilijan kaarta kohta kolmekymmentä vuotta. Aina hän on ollut herkkävireinen luonnon ja ihmisen vuorovaikutuksen herkkävireinen tulkki, mutta tekisi mieli väittää, että se ajallinen matka on ollut tarpeen tämän täyteläisen, puhuttelevan kuvaston kypsyttämiseksi.

Leena-Riitta Salminen