Päivi Krouvi 2009: Hedelmien myyjät rannalla. Öljy.

Päivi Krouvi on opiskellut Pietarin kuvataidekatemian Kotkan koulutuksessa muun muassa Evgeni Zubovin johdolla. Jo ennen koulutusta haminalainen Krouvi oli taitava kuivapastellin käyttäjä, jonka tekniikka oli maalauksellinen, pehmeä ja elävä.

Akatemian yhteisnäyttelyissä Krouvin asetelmat ja muotokuvat ovat olleet tarkkoja ja mallin ominaispiirteille uskollisia - sellainen tuntu niistä on tullut. Täälläkin mukana oleva Krouvin taiteilijaisän muotokuva säteilee kauniisti pehmeää valoa ja kuin varoen esille tuotua, syvältä kumpuavaa lämpöä. Muotokuva on kuin kiitos tai lahja tyttäreltä isälle.

Kaikki työt ovat 2008-2009 toteutettuja öljyvärimaalauksia. Krouvi näyttää joksikin aikaa luopuneen pastelleista ja käyvän läpi uutta kautta. "Auringonkukkalapsiin" törmäsin jo Haminan taideseuran yhteisnäyttelyssä. Jo silloin totesin, että näkökulman siirtäminen kukista lapsiin, saa kesän tunnun aidosti esiin.

Krouvi maalaa valokuvien pohjalta. Valokuvasta maalaaminen on tekniikan tuoma helpotus: ei tarvitse muistaa niin paljon. Ei tarvitse myöskään luonnostella paikan päällä, eikä miettiä kolmiulotteisen kuvaamista kaksiulotteisella pinnalla, kun kuva on valmiiksi mallintanut todellisuuden. Siinä on vaaransa: valmiin kuvan kautta tapahtuvalla todellisuuden jäljittelyllä voi joutua Joukahaiseksi suon silmään, jos tunne, aitous ja spontaanius katoavat.

Sama vaara vaanii myös traditionaalisessa taidekoulutuksessa. Tekniikkaan keskittyminen saattaa hämärtää kosketusta tunnekokemukseen: eihän ihminen toki heti kaikkeen kerralla pysty. Näitä maalauksia näyttääkin nyt useimmiten hallitsevan tekniikka. Krouvi on muun muassa löytänyt upeasti erivärisiä valoja ja varjoja. Paletin värit eivät ole heleitä, mutta ne ovat puhtaita. Silmää sävyille Krouvilla oli jo pastelleissa.

Töitä vaivaa hienoinen pysähtyneisyys. Esimerkiksi teoksessa "Hedelmien myyjät rannalla", miehet auton vierellä ovat kovin staattisessa tilassa. Samassa maalauksessa on herkullinen korostusvalo hedelmien päällä. Ehkäpä muisto onkin juuri tuollainen pysäytetty hetki? En voine liian usein toistaa, että maalauksessa liike tai edes aavistus siitä, on usein ratkaiseva tekijä, joka tyhjän tilan ohella antaa katsojalle vihjeen tunnereaktion syntymiseen ja teokseen eläytymiseen.

"Oksa lasipullossa" on asetelma, jonka kaltaisia materiaalitutkielmia syntynee laadukkaina oppilastöinä. "Yksinäinen vaeltaja" ja "Aamukalastajat lähdössä" erottuvat herkällä valolla ja mielenkiintoisella kompositiolla. Iso "Kontraposto" on mallikas mutta myös liikkumaton muotokuva. Pienet Kolilta maalatut teokset ovat eri sarjaa muiden kanssa, ehkä hieman häthätää täytteeksi tehtyjä.

Jos dynamiikkaa hieman puuttuukin, on näyttelyn kokonaiskuva rauhallinen ja kaunis. Arvostan taiteilijaa, joka ei karta työtä vaan pyrkii kehittymään opiskellen aktiivisesti. Oppimisessa on eri vaiheita. Nyt ilmeisesti on menossa harjoittelu, merkityksellinen marssi mestarin jalanjäljissä ja hyvä niin. Vähitellen löytyy oma tie, jota kulkiessa vapautuu poimimaan oppimastaan tarpeellisen ja ohittamaan sen mikä ei toimi. Silloin löytyy oma ainutlaatuisuus ja aitous.

Tuula Huittinen