Runoilija viihteellä

20.12.2009 4:00

Tanskalainen Kenneth Krabat ymmärtää runoa yli kielirajojen. Matti Tieaho

KOTKA. Näinkin voi tehdä. Tanskalainen runoilija Kenneth Krabat arvioi Kotkassa järjestetyn Poetry Slamin runoesityksiä, vaikka hän ei ymmärtänyt sanaakaan!

Tilanne käynnistyi tiistaina 15.12. Alvar Aallon suunnittelemassa, entisessä tehtaanjohtajan asunnossa Kantolassa, jota Kotkan kulttuuritoimi antaa stipendin turvin ulkomaalaisten taiteilijoiden käyttöön. Taiteilijaresidenssin toisesta kerroksesta löytyi boheemi runoilija, joka oli viettämässä viimeistä viikkoaan Kotkassa.

- Olen ollut kerran aikaisemmin Suomessa, Jyväskylässä. Silloin oli kesä, eikä aurinko näyttänyt laskevan ollenkaan. Nyt täällä on pimeää ja harmaata koko ajan. Molemmat kokemukset ovat olleet upeita, runoilija Krabat kertoo ja printtaa tulostimesta Googlen käännöskoneella suomennetun runon.

Runoilija kysyy varovasti, onko suomennoksessa mitään järkeä. Hän kun ei itse ymmärrä lainkaan suomea. Runo vaikuttaa täysin älyttömältä, mutta kun toinen runoilija, Ville Vanhala lukee käännöksen puolitoista tuntia myöhemmin ravintola Albertin Poetry Slam -illassa, runo kuulostaakin hienolta.

Tätä ennen Krabat on ehtinyt ottaa jo täpötäyden ravintolan haltuunsa.

- Onko täällä ketään, joka puhuu suomea? Krabat kysyy englanniksi.

Menee hetki, ennen kuin yleisö vastaa myöntävästi. Englantiakin ymmärretään, mutta tanskan kielen tuntijoita ei näy. Krabat lukee kaksi runoa ensin englanniksi, sitten tanskaksi. Krabat kumartaa, kiittää suomeksi ja kysyy englanniksi:

- Kytes! Ymmärsittekö mitään, mitä sanoin?

Joku toteaa puoliääneen pöydässä kaverilleen:

- Se on aika hyvä.

On vielä kolmannen runon vuoro. Yeisö hiljenee täysin, kunnes Ville Vanhala auttaa Google-suomennoksen lukemisessa taiteilijaa. Yleisö on riemuissaan.

25 vuotta runoilijana työskennellyt Kenneth Krabat vakuuttaa, että Poetry Slam -kilpailut on ilmiö myös Tanskassa. Runoiltojen suosio on paisunut viimeksi kuluneet 6-7 vuotta, eikä kasvulle ole taitetta vielä näkyvissä. Kaudella 2008-2009 Tanskan kirjailijaliiton runoilijaoksen puheenjohtajana toiminut Krabat suosii itse runoiltoja, joissa ei kilpailla vaan luetaan runoja. Erityisesti runoimprovisaatio viehättää miestä.

Tanskassa tunnetaan myös runobingo. Kilpailijalla on edessään lappu, jossa on runosäkeitä ristiinrastiin. Kun kilpailija saa rivin tai sarakkeen ruksittua, huudetaan bingoa!

Krabat luo katsauksen kilpailuyleisöön ja huomaa, että Kotkassa runohenkiset ihmiset ovat keskimäärin vanhempia kuin Tanskassa. Siellä pääosa yleisöstä on 18-25-vuotiaita nuoria.

- Poetry Slamhän on viihdettä, mutta joukossa on aina muutama, yksi tai kaksi, jotka sanovat: wau. Muut kiittävät. Mutta tämä yksi ymmärtää ja hakeutuu syvemmälle runouteen, Krabat kertoo.

Runonlausuntakilpailu Albertissa alkaa. Kun lahtelainen Marjo Kanervaniemi aloittaa, Krabat kummastelee, missä testirunon lukija on. Tanskassa ennen kilpailua luetaan aina testiruno, jolloin yleisön seasta valittu tuomaristo saa eräänlaisen mittarimerkin. Ilman sitä käy helposti niin, että ensimmäisenä esiintynyt saa ilman osaa syytään huonommat pisteet kuin myöhemmät runoilijat.

- Toki, jos täällä on aina sama väki paikalla, ei testirunoilijaa tarvita, Kenneth Krabat pohtii.

Toisena runojaan lukenut kilpailija, lahtelaisen punk-hardcore yhteen FleshDancen laulaja Visa Kuha saa Krabatilta lyhyen ja kohteliaan arvion:

- Se oli tasapaksu esitys.

Kun lahtelainen Jorma Martikainen on vuorossa, Krabat nyökyttää: tälle kaverille runo merkitsee jotakin, mutta ponnistus puuttuu:

- Hän kertoo runoa. Runo ei puhu hänessä.

Kotkalaisen Martti Leskisen lyhyitä runoja kuunneltuaan Krabat toteaa, että nyt tilaisuuteen tuotiin jotakin hyvin henkilökohtaista. Leskinen on saavuttanut ensimmäisen tason, mutta hän ei yllä toiselle tasolle. Krabat piirtää paperille viivan ja toiselle puolelle kolmion, toiselle puolelle ympyrän.

- Tämä ympyrä on runoilija. Hänen pitää saattaa teoksensa tähän viivalle, rajapintaan. Yleisö on täällä kolmion puolella. Hyvä runo ei mene tämän rajan yli, vaan runoilija vetää yleisön tähän rajalle. Siihen pitää pyrkiä, siinä on se maaginen runouden läsnäolon tavoite. Jos runoilija menee viivan yli, hän on vain viihdyttäjä, joka kosii yleisöä.

Kari Armisen esityksen jälkeen Krabat toteaa lyhyesti:

- Hän on tottunut esiintymään. Tässä ei ollut edellisen esiintyjän intensiteettiä. Hän meni rajan yli yleisön puolelle.

Antero Marjakangas esiintyy seuraavaksi:

- Kuulosti siltä, että hän on tehnyt tätä kauan, Krabat sanoo ja pohdiskelee, että Marjakangas ei sytytä, koska hän on runossaan voimaton, luovuttanut. Hän tuntee, ettei pysty muuttamaan maailmassa enää mitään.

Krabat selittää lisää piirrostaan: Ihmiset kaipaavat turvallisuutta, minkä vuoksi viihdyttäjät yleensä menestyvät Poetry Slamissä. Joskus kuitenkin runoilija saa yleisön irti asemistaan, jolloin rajakohtaaminen tapahtuu.

- Se voi olla myös pelottava kokemus. Täällä en ole vielä tällaista kohtaamista nähnyt, Krabat selittää.

Pyhtääläisen Ville Vanhalan, Poetry Slamin SM-kolmosen vuodelta 2008, jälkeen tuomio on seuraava:

- Vahva henkilö. Hän tietää, mitä haluaa. Ei ehkä tarkasti, mutta kuitenkin ottaa yleisön. Suomalaiset sanat ovat pitkiä, enkä voi löytää rytmiä. Onko näillä kellään rytmiä? Krabat kysyy epävarmana.

Lahtelaisen Lealiisa Kantolan Krabat tyypittää nopeasti ihmiseksi, joka viihtyy ihmisten parissa.

- Hän tykkää tästä. Se on kaikkein tärkeintä.

Kotkalainen Helena Numminen vetää Krabatin vakavaksi:

- Luulen, että hän on hyvä. Ei liian totinen eikä hauska. Hän on hyvin lähellä sitä rajapintaviivaa. Hän ja runo ovat yhtä!

Kun kaikki 12 runonlausujaa ovat vetäneet vuoronsa, Krabat muistuttaa, että kaikki maailman runoilijat kertovat samasta jutusta. Erottautuminen tapahtuu vain tavalla, millä juttu kerrotaan. Ja läsnäolemisella:

- Läsnäolo, läsnäolo, läsnäolo. Vain se merkitsee. Se, miten menet siihen runoon.

Toisella karsintakierroksella tanskalaisrunoilija kertoo Helena Nummisen käyttäneen jo parhaan osaamisensa. Kari Arminen ja Lealiisa Kantola ovat edelleen viihdyttäjiä, mutta Ville Vanhala tekee vaikutuksen:

- Hän todella tarkoittaa sitä, mitä lukee.

Finaalikierroksen aloittava Lealiisa Kanerva tulee ja menee. Tuomaristo pisteyttää hänet kuitenkin hopealle. Seuraavana esiintyy Helena Numminen: lopputuloksissa kolmas.

- Nyt hän on parempi kuin toisella kierroksella. Hän on kotonaan. En tiedä, mistä hän puhuu, mutta hän on tunteellinen. Hän voisi halutessaan kertoa nyt mistä tahansa.

Ville Vanhalan finaalikierroksen intensiteetti ei ole alkukilpailun tasolla. Hän jää finaalissa neljänneksi, mutta jokin miehessä viehättää Krabatia:

- Hän poltti parhaan materiaalinsa jo aikaisemmin. Hän kuitenkin ansaitsisi voiton. Halu on kova. Hän voi mennä sinne, minne muut eivät. Hän voisi ottaa riskin ja mennä ihan mihin tahansa.

Kari Armisen finaalikierroksen esitys tekee vaikutuksen myös Kenneth Krabatiin.

- Onko hän nyt viihdyttävä, vai puhuuko hän vakavia? Krabat kysyy Armisen esitystä seuratessaan. Yleisö seuraa esitystä hiiren hiljaa.

- Nyt hän ei kosiskele enää yleisöä, hän on nyt paljon parempi.

Kari Arminen sijoittuu ensimmäiseksi, ja Krabat mutisee, että yleisö sai mitä halusi: parhaan viihdyttäjän. Krabatin mielestä illan parhaat runoilijat olivat kuitenkin Helena Numminen ja se ”nuori mies” (Ville Vanhala).

Kenneth Krabat juo suullisen olutta ja ravistaa sitten toimittajaa tiukasti olkapäästä:

- Pane tämä siihen vielä. Hirven saalistaminen on kuin kirjoittaisi helvetin hyvän runon. Sinä et saa hirveä, jos et ole läsnä saalistustilanteessa.

- Okei.

Kenneth Krabat

Syntynyt 30.1. 1963 Kööpenhaminassa
Vietti 4 viikkoa Kantolan taiteilijaresidenssissä marras-joulukuun aikana
Julkaissut neljä runokokoelmaa
Toimi Tanskan Kirjailijaliiton runoilijaoksen puheenjohtaja 2008-2009
Julkaissut 10 pianoimprovisaatioon perustuvaa runo-CD:tä
Kirjoittanut internetiin runoja
Videoinut runojaan Youtubeen
Blogi: http://www.menneske.dk/krabat/