Konsertti

Herkkiä sävyjä historiallisessa maisemassa

10.6.2017 4:00
Kuva: Kimmo Torkkeli
Kanteleensoittaja Eva Alkula esiintyi huilisti Sami Junnosen kanssa Langinkoskella torstaina.
Kanteleensoittaja Eva Alkula esiintyi huilisti Sami Junnosen kanssa Langinkoskella torstaina.

Kymijoen Lohisoiton konsertti Langinkosken keisarillinen kalastusmajalla 8.6. Eva Alkula, kantele. Sami Junnonen, huilu

Kymijoen Lohisoitto on aina tarjonnut monipuolisen kattauksen musiikkia. Tästä johtuen se on pystynyt säilyttämään omaleimaisen ilmeensä. Langinkosken keisarillinen kalastusmaja on konserttipaikkana ainutlaatuinen. Sen historiallisessa ilmapiirissä musiikin sisäinen maailma tulee kuulijan lähietäisyydelle.

Kokoonpanona huilu ja kantele on ilmeisesti suurelle yleisölle vieras, koska pienessä salissa oli tyhjiäkin istumapaikkoja.

Illan taiteilijat tarjosivat etupäässä rauhoittavan intensiivisiä kokemuksia. Duon yhteissoitto toimii luontevasti ja heillä on kykyä pureutua musiikin syvärakenteisiin.

Michio Miyagin Keväinen meri vuodelta 1929 sisälsi rauhan aaltoja, joka sykki iloisiakin sävyjä. Toinen japanilaisteos Katsutoshi Nagasawan Kevään herääminen (1971) tavoitti aidon karaktäärin tihentyen pirteän liikkuvaksi tunnelmapalaksi.

Soolokanteleteos Matthew Whittallin Viinintumma meri II (2011) tarjosi Eva Alkulalle mahdollisuuden esitellä tuetulla alustalla lepäävää taidettaan. Sen hiljaiset värit ja notkeiden kuvioiden päällä liikkuva melodia toteutuivat luontevalla tavalla.

Luciano Berion Sequenzassa I soolohuilulle Sami Junnonen esitteli taidokkaasti oikullisia pyrähdyksiä, sekä myös uudemman tyylin keinovaroja.

Illan erikoisuutena kuuliin J.S. Bachin urkukirjallisuuden mahtiteos Toccata ja fuuga d-molli Salvatore Sciarrinon sovituksena soolohuilulle. Tässä esityksessä teoksen alkuperäinen karaktääri joutui karkaamaan vieraille vesille. Vahva sointi ja purevan kirpeänäkin soiva diskantti sisälsivät ihailtavaa notkeuttakin, mutta varsinkin fuugan moniäänisyyden puute toi tulkintaan omat rajoitteensa.

Aki Yli-Salomäen Raanussa vuodelta 2013 duo tavoitti maalailevia runokuvia pysähtyneessä tunnelmassa.

Päätösteos, Uljas Pulkkiksen Laet lauloi (2009), eteni jokseenkin sovinnaisissa sävyissä. Niissä säveltäjän persoonallinen kynänjälki antoi esitykselle omaleimaisen ilmeensä.

| REIJO PAAVOLA

Hyvää: Taitavat solistit ja historiallinen konserttitila.

Huonoa: Pienessä salissa tyhjiä paikkoja.

Erityistä: Harvinainen duo-kokoonpano.