Konsertti

Viihdettä osaavasti

3.5.2017 4:00
Kuva: Sari Tauru
Antti Rissanen johti tällä kertaa Kymi Sinfoniettan viihteen pauloihin.
Antti Rissanen johti tällä kertaa Kymi Sinfoniettan viihteen pauloihin.

Vappukonsertti.

Kymi Sinfonietta.

Johtajana Antti Rissanen. Laulusolisteina Mikael Konttinen ja Annika Eklund.

Kouvolan kaupungintalo 1.5.2017.

Juhlahumuiselle vappukansalle oli jälleen katettu pätevä setti hattaramusiikkia tehtävänään viihdyttää mutta ei kiihdyttää. Reilu kaksituntinen pääosin kovalla volyymilla soineita finnhitsejä täytti käsittääkseni tämän tehtävän mainiosti. Itse menin väliajalla lepuuttamaan korviani ulkoilmaan.

Missä oli aito sanoituksen sisältöön nojaava ilmaisu?

Musiikkia myös kriitikon roolissa kuuntelevana päätyy sellaistenkin musiikki-ilmiöiden ääreen, joita ei levylautaselle juuri laittaisi. Kuultu iskelmäkavalkadi nosti monenmoisia tuntemuksia, jotka kaikki eivät olleet myönteisiä. Esimerkkinä Delilah, jota ammoin kuuntelin Tapani Kansan tuskissaan ähkymänä paljon.

Mikael Konttinen ilmensi laulun kertojaminän äärimmäistä ahdistusta um-tsa-tsa-valssin tahdissa lantio keinuen ja sormea kepeästi heristellen. Missä oli aito sanoituksen sisältöön nojaava ilmaisu?

Onneksi lavalla oli pätevää väkeä, joten ohkainen musiikki ei sentään saanut seurakseen kökköä esittämistä.

Antti Rissanen on aiemminkin osoittanut pätevyytensä sekä johtajana, vaskisoittajana että etenkin sovittajana. Kuullut versiot olivat pääosin oikein nautittavia. Mies paikallaan.

Mikael Konttinen oli, vaikka hänen Delilah-versiotaan moitinkin, sulava esittäjä. Notkeaäänistä laulantaa, leppoisan mukavia juontoja, luontevaa esiintymistä. Pinnallista mutta toimivaa.

Annika Eklund oli astetta moni-ilmeisempi, mutta musiikkigenren mukaisesti hänenkin päätehtävänsä oli viihdyttää ja sen hän teki laulaen taidokkaasti ja lämmittäen hymyllään.

Rytmiryhmällä vahvistettu Kymi Sinfonietta soitti Rissasen johdolla moitteettomasti. Kuultu musiikki ei heidän taitojaan juuri haastanut, mutta asenne oli silti kohdillaan. |

Jukka Kumpulainen

Hyvää: Viihdyttävä, taitavasti esitetty paketti musiikkia...

Huonoa: ...joka oli kovin pinnallista.

Erityistä: Suomi-iskelmät ovat suurelta osin ulkomaisia teoksia. Miksi ne sitten ovat finnhitsejä?