Konsertti

Laivarautaa täytti venehallin

27.4.2017 4:00
Kuva: Raimo eerola
Konsertin solistina toimi Vladimir Belov.
Konsertin solistina toimi Vladimir Belov.

Kymi Sinfonietta Merikeskus Vellamon venehallissa 25.4. Kapellimestari Atso Almila. Lyömäsoitinsolisti Vladimir Belov.

Musiikkipedagogi Harri Setälän ideasta lähtenyt teos Laivarautaa kokosi runsaslukuisen kuulijakunnan Merikeskus Vellamon venehalliin. Istumapaikat loppuvat kesken ja yleisöä riitti ylätasanteelle asti.

Vellamon akustiikka on varsin kelvollinen. Soinnille riittää tilaa ja se kestää vahvatkin painotukset.

Felix Mendelssohnin Hebridit-alkusoitossa kapellimestari Atso Almila piirsi esiin maltillisella työskentelyllään majesteettiset aaltojen liikkeet tuoden esiin niiden kuulakkaan kauneuden.

Einojuhani Rautavaaran varhaisteos Pelimannit on alun perin sävelletty pianolle. Sen orkesteriversiossa tulivat sävyt rikkaammin esille, mutta aito pelimannihenkisyys oli vaikeasti tavoitettavissa. Teoksen mielenkiintoisemmaksi numeroksi kohosi Hypyt-osa, jonka reipasliikkeinen ilme vei kuulijat mukanaan.

Atso Almilan orkesterisarja Yllätysjuhlat on kuulijaystävällistä musiikkia. Sen viihteellinen tekstuuri nojaa perinteisen harmonian keinovaroihin. Teoksen idearikkaat karaktäärit Almila poimi esiin innostavalla tavalla.

Marko Puron säveltämää ja Olli Mantereen luomalla instrumentilla toteutettua Laivarautaa-kantaesitystä on syytä tarkastella laajemmasta näkökulmasta. Pelkästään lyömäsoitinosuudessaan se ei ole musiikkitaiteellisesti kovinkaan elinvoimainen. Sen arvo on poikkeuksellisen erikoisessa ideassa yhdistellä soiva teräselementti orkesterin ilmaisuun, jossa kuulijan mielikuvitus antaa sille lopullisen tarttumapinnan.

Laivarautaa-monumentti nousee lopulliseen arvoonsa, kun se sijoitetaan myöhemmin Juha Vainion kadun maisemaan.

Sävellyksen kantaesityksessä orkesteri muodosti sille tukijalan. Marko Puron tekstuuri eteni hidasliikkeisen täyteläisenä. Rauhallisen perusharmonian päälle lyömäsoittajat Vladimir Belov ja June Binnie maalailivat erilaisia sävyjä jousen ja hiekkapaperin avulla, sekä rehevästi vasaroilla takoen.

Laivarautaa-teos on erikoisuudessaan oivallinen näyttö idean kasvamisesta kotkalaisen kulttuurin ikkunaksi.

| REIJO PAAVOLA

Hyvää: Vellamon hyödyntäminen konserttitilana, yleisön runsas mielenkiinto ja orkesterin hallitut sointivärit

Huonoa:

Erityistä: Persoonallisen teoksen kantaesitys Kotkassa. Laivarautaa-veistos on esillä Merikeskus Vellamossa juhannusviikolle asti.