Konsertti

Historiallinen hetki

3.12.2016 4:00
Kuva: Linda Varoma
Maarit Dimitrowin väitös tarkastettiin marraskuun lopussa Helsingin yliopiston farmasian tiedekunnassa.
Maarit Dimitrowin väitös tarkastettiin marraskuun lopussa Helsingin yliopiston farmasian tiedekunnassa.

Kymi Sinfoniettan sinfoniakonsertti.

Johtajana Eugene Tzigane.

Solistina Elina Vähälä, viulu.

Kuusankoskitalon Kuusaa-sali 1.12.2016.

Kymi Sinfonietta tarjosi juhlahetken, kun sen tilaama Kalevi Ahon Viulukonsertto nro 2 kajahti ilmoille säveltäjän kunnioittaessa tilaisuutta läsnäolollaan. Ja erinomaisesti kajahtikin, sillä solisti Elina Vähälä oli aivan suurenmoinen, ja orkesteri sekä Eugene Tzigane tekivät tarkkaa työtä.

Se, mitä Aho oli näihin raameihin laittanut, oli uutta ja kiehtovaa.

Aho-uutuuden perinteisyys yllätti. Nopea-hidas-nopea-jaoteltu kolmiosaisuus, osien luonteet eli vakava ja kehittelevä ensiosa, runollinen toinen osa ja rempseä finaali sekä sonaattimuotomainen ensiosa vasta-aiheineen ja kadenssin jälkeen palaavine alkuteemoineen — nämä kaikki olivat puhdasta traditiota.

Tämä ei tee teoksesta hyvää tai huonoa. Se, mitä Aho oli näihin raameihin laittanut, oli uutta ja kiehtovaa. Hän kertoi tarinaansa sävelkielellä, joka oli modernia mutta puhuttelevaa. Vaikka harva muistanee teoksen teemoja, mistään epäorgaanisesta äänimassasta ei ollut kyse. Banaalisti voisi todeta, että konsertto oli hyvää musiikkia.

Silti epäilen uutuuden päätymistä kantaohjelmistoon. Teoksessa oli konsertoille ominaista yksilön ja yhteisön välistä dialogia, mutta myös paljon muita itsenäisiä ääniä. Aho on kirjoittanut näyttävän viulusatsin lisäksi rikkaan orkesteriosuuden sooloineen, ja on päätynyt samalla upottamaan solistin ajoittain esimerkiksi vaskien alle kuulumattomiin. Tämä saattaa karkottaa viulisteja.

Onneksi kriitikot ovat usein väärässä. Sekin on traditio.

Eugene Tzigane osoitti pätevää muoto- ja tyylitajua Faurén ja Haydnin parissa. Ensin mainitun hillitty romantiikka höystettynä vanhan musiikin sävyillä toimi hienosti. Haydnin Sinfoniassa nro 82 oli kaikki kohdillaan, mutta pieni lisäannos rohkeaa luovuutta olisi tehnyt sille hyvää. | 

Jukka Kumpulainen

Hyvää: Huippusolisti hienon teoksen tulkkina.

Huonoa: —.

Erityistä: Sinfoniettan sankariteko: uuden merkkiteoksen saattaminen maailmalle.