Konsertti

Ranskalais-espanjalainen keidashetki

5.11.2016 4:00
Kuva: Kimmo Seppälä
Geneviene Lacey osoitti konsertissa sekä teknistä osaamista että musiikin sisällöllistä hallintaa.
Geneviene Lacey osoitti konsertissa sekä teknistä osaamista että musiikin sisällöllistä hallintaa.

Kymi Sinfonietta Kuusankoskitalon Kuusaa-salissa 3.11.2016. Johtajana Ernest Matrìnez-Izquierdo. Solistina Genevieve Lacey, nokkahuilu.

Ranskalaisen Gabriel Faurén Pelléas ja Mélisande -musiikki tuntui inspiroivan espanjalaiskapellimestari Ernest Matrìnez-Izquierdoa aivan erityisesti. Hän loihti Kymi Sinfoniettasta samettista kauneutta, jota kuunnellessa aika tuntui pysähtyvän.

Konsertin tunnelmassa oli jotain erityistä, kuulijaankin tarttuvaa hyväntuulisuutta.

Kuulluista neljästä kappaleesta etenkin kaksi ensimmäistä sykähdyttivät ja liikuttivat. Niissä kuultiin syvästi koettuja melodiakaarroksia, hienoja puhallinsooloja ja upeaa, höyhenen kevyttä jousisointia. Kaksi jälkimmäistä osaa olivat hiukan rientoisia, eivätkä ne nousseet aivan samalle intensiteetin tasolle.

Tavattoman sympaattinen espanjalaisvieras oli omalla kotikentälleen myös Manuel de Fallan Kolmikolkkahattu-musiikin parissa. Hän osasi ja uskalsi karakterisoida vilkkaasti vaihtuvat tunnelmat ja värisävyt ja sai orkesterin innokkaasti mukaan tähän vilahtelevien impressioiden leikkiin.

Tässä teoksessa orkesteri vaikutti ajoittain vähän pieneltä. Ihmettelin, miksi de Falla on kirjoittanut harpulle soitettavaa jaksossa, jossa siitä ei taatusti kuulu pihaustakaan.

Hieno ja taitava australialaisnokkahuilisti Geneviene Lacey tikutti vaikuttavalla varmuudella ja ketteryydellä Vivaldin konserton nopeat kuviot ja laulatti sen hitaan osan kauniin musikaalisesti.

Hänellä oli tuomisinaan Australiasta Elena Kats-Chernin vekkuli teos Re-Inventions, josta kuultiin neljä osaa. Kyseessä oli Bachin Inventioiden materiaalia hyödyntänyt teos, jossa oli iloisuutta ja kekseliäisyyttä aivan nautittavaksi asti. Miellyttäviä uusia tuttavuuksia molemmat, sekä solisti että tämä säveltäjä.

Konsertin tunnelmassa oli jotain erityistä, kuulijaankin tarttuvaa hyväntuulisuutta. |

Jukka Kumpulainen

Hyvää: Inspiroivaa kauneutta ja taituruutta koko rahalla.

Huonoa: Nokkahuilun pitkät äänet kuulostivat usein epävireisiltä.

Erityistä: Nokkahuilu, orkesterikonsertin solistisoittimena harvinainen.