Bachin mestariteos soi väkevänä

16.4.2012 12:01 | Päivitetty: 16.4.2012 12:36

J.S.Bachin Johannes-passio. Kotkan Kantaattikuoro ja Passio-orkesteri. Johtajana Jouko Koivukoski. Solisteina Leena Arffman (sopraano), Ulla Raiskio (altto), Heikki Rainio (tenoriaariat, evankelista), Kai Huopainen (basso), Riku Pelo (basso, Jeesus), Jussi Pöllänen (basso, Pilatus), Irene Sipari-Vilhunen (sopraano, nainen) Jari Laitinen (tenori, palvelija).
Kotkan kirkko 5.4.
LÄHES PUOLI vuosisataa jatkunut passio-perinne on kotkalaisen musiikkikulttuurin merkittävä peruspilari. Se on vuodesta toiseen vaikuttava kokemus. Musiikin suuruus ja sanoman voima pysähdyttävät kuulijan elämän perusarvojen äärelle.

Tällä kertaa se esitettiin parvelta periodi-instrumenttien tukemana, joka toi esitykselle autenttisen näkökulman.

Lahtelaisen Galantina-barokkiyhtyeen ja Tallinnan barokkiorkesterin soittajista yhdistetyssä kokoonpanossa oli varsinkin puhallinpuolella puhtausongelmia ja intonaatioon jäi myös kaipaamaan enemmän ryhdikkyyttä. Orkesterin balanssin Jouko Koivukoski onnistui pitämään maltillisena, jolloin vokaalinen kerronta nousi täysipainoisena esiin.

Kantaattikuorossa on runsaasti elinvoimaa. Sen sopraanosta löytyy iskua ja soinnin terävää kirkkautta. Matalassa rekisterissä voimavarat ovat vähäisempiä, jolloin sen ilmaisu on lähinnä diskanttivoittoinen.

PASSION avauskuorossa on nopealiikkeistä polyfoniaa, joka asettaa kuorolle suuria haasteita. Sen vaativassa maastossa sävelpuhtaus joutui koetukselle ja linjojen selkeys ei saavuttanut riittävää tasapainoa.

Koraaleissa kuoro onnistui nousemaan täyteläiseen sointiin. Niiden osuus illan edetessä kohosi yhä loistokkaampaan suuntaan.

Myös väkijoukon vahvat huudahdukset toteutuivat dramaattisen voimallisina.

Esityksen solistit suoriutuivat tehtävistään mallikkaasti.

PÄÄVASTUUN kantanut Heikki Rainio on armoitettu barokkitenori. Evankelistan kerronta eteni vankkumattoman selväpiirteisenä ja vahvasointisena. Samaa voi sanoa Riku Pelon osuudesta Jeesuksen roolissa. Hänen ytimekäs sointinsa kantoi vakuuttavana. Leena Arffmanin sopraano piirtyi puhdaslinjaisena ja vahvan notkeana.

Ulla Raiskion ensimmäinen alttoaaria ei jaksanut nousta selkeänä esiin, mutta murheen värittämä Se on täytetty -aaria soi ilmaisuvoimaisen puhuttelevana. Kai Huopaisen basso kohosi esille tyylipuhtaana ja linjakkaana.

Pilatuksen roolin laulanut Jussi Pöllänen teki myös luotettavaa työtä.

Koivukoski piti esityksen koossa luotettavasti. Viimeisessä kuorokohtauksessa Lepää rauhassa, pyhä ruumis ilmaisu tavoitti väkevän hartauden ja päätöskoraaliin Koivukoski latasi kuulijoita puhuttelevaa vahvuutta ja loistoa.

Reijo Paavola