Kamarikuoro Krysostomoksen konsertti Rauhaisa valkeus
Virpi Leppäsen, Mikko Sidoroffin ja Johann von Gardnerin ortodoksista kirkkomusiikkia Kotkan ev.lut kirkossa la 16.10.Kotkan kirkon akustiikka antoi parastaan kamarikuoro Krysostomuksen konsertissa. Alttarin eteen puoliympyrään asettunut kuoron sointi viipyi tilassa luoden ainutlaatuisia harmonioita. Kuudentoista laulajan yhtenäinen äänenmuodostus ja puhtaus loivat tunnelman, joka muistuttaa luostareitten jumalanpalvelusten rauhaa.

Mikko Sidoroffin johtama kuoro esitti kolmen säveltäjän ortodoksista kirkkomusiikkia. Musiikin lähtökohta on rukous ja tekstit olivat jumalanpalvelustekstejä. Virpi Leppäsen musiikki ammentaa slaavilaisesta perinteestä. Veisut soivat Rahmaninovin hengessä runsaina ja heleinä. Sopraanot nousivat tunnevoimaisina taivaallisiin korkeuksiin bassojen vankalla tuella. Valamolaista znamennilaulua edusti Ehtooveisu, joka arkaaisen yksinkertaisena oli vaikuttava suvanto moniäänisyyden keskellä.

Johann von Gardner oli kirkkolaulun asiantuntija, jonka musiikkia leimaa slaavilainen runsaus. Äänenkuljetus on erittäin vaativaa ja moniäänisyydessään rikasta. Oli kiinnostavaa kuulla hänen kolme laulajille erittäin haastavaa sävellystä. Sopraanot selvisivät hienosti vaativissa korkeuksissa kulkevasta satsista, ja miesäänten keskittynyt stemmalaulu oli vaikuttavaa. Alttoihin jäi ehkä odottamaan vankempaa otetta.

Ortodoksisen kirkkolaulun perimmäinen tarkoitus on häivyttää tunteet, jotka häiritsevät rukousta. Mikko Sidoroffin Kolmen valamolaisen sävelmän muutti slaavilaisen runsaan tunnelman yksiäänisyyden suuntaan ja läheni näin valamolaista znamenniperinnettä. Pitkät urkupisteet kannattelivat vaikuttavina tekstiä vain hetkittäisten dissonanssien värittäessä sointia. Taitava kuoro taipui hienosti myös vuorolauluun bysantin perinnettä kunnioittaen.

Mikko Sidoroffin Panahida, eli ortodoksinen muistopalvelus on lempeästi huokailevaa musiikkia. Oli hienoa saada kuulla pieni ote tästä teoksesta, joka niin vaikuttavasti jatkaa ortodoksisen kirkkomusiikin perinnettä.

Sidoroffin äänenkuljetus on soivaa ja mielenkiintoista. Instrumenttinaan hänellä on erinomainen kuoro, joka taipuu vaativiin haasteisiin. Sidoroff antoi aikaa musiikin soida rauhassa ja sai näin akustiikasta parhaimman irti. Myös teksti oli koko ajan selkeää.

Krysostomoskuoron vierailu oli puhdistava kokemus. Ihmisääni soi tilassa harmonisena ja kauniina.

Hannele Dolk