Poliisi tutkii eläinten surmia

26.3.2013 0:00

Martti Linna: Kultainen sääntö. Rikosromaani. Myllylahti 2013.Ensin hautausmaalta löytyy julmasti tapettu hieho. Vähän myöhemmin siellä ja vieläpä samalla haudalla on hengestään päässyt lammas.

Rikosylikonstaapeli Reijo Sudenmaa kumppaneineen selvittelee eläinten surmia haminalaisen Martti Linnan Kultaisessa säännössä. Linna jatkaa jo vuosia sitten ensimmäisessä Sudenmaa-kirjassaan aloittamaansa puntarointia, millainen rötös kantaa rikosromaanin tekona.

Taustalla eli mainitussa haudassa on myös vuosien takainen ratkaisematon tapaus. Sitäkin poliisit tutkivat, mutta se tuntuu kirjan kerronnassa sivuseikalta. Itse asiassa myös eläinten tappajan jahti jää varjoon ja syyllisen nimi epäolennaiseksi.

Romaanin nimi viittaa monessa uskonnossa tunnettuun ajatukseen, että ihmisiä pitää kohdella samalla tavalla kuin haluaa itseään kohdeltavan.

Kultaisen säännön tapahtumapaikka on Virasojan seurakunta, jossa vaikuttaa lahkon kaltainen leeviläisten ryhmä. Ilmeisesti romaanin leeviläiset ovat fiktiota eivätkä liity esimerkiksi lestadiolaisuuteen, vaikka sielläkin on samanniminen suuntaus. Eläinten raadot ovat myyttinen viittaus Vanhaan testamenttiin ja haudalle vieminen vihje teurastajien motiivista.

Linnan kirjan tematiikka on ajankohtainen. Romaanin henkilöt pohtivat uskonnon olemusta, vähän sitäkin, mihin ja miten nykymaailmassa voi uskoa. Kultainen sääntö peilaa myös kirkon jäsenmäärän kehitystä, seurakuntien talouskriisiä ja liitospaineita.

Miten haluatte tulla kohdelluksi -sääntö saa kirjassa vielä yhteiskunnallisenkin ulottuvuuden, sillä se sivuaa eutanasiakeskustelua.

Martti Linnan tyyli on verkkainen, jopa jaaritteleva. Henkilöiden puheita hidastavat tämä- ja nämä-sanat, repliikki on tämän tästä pelkkä ”niin”, tittelit ja muut määritteet kulkevat kaiken aikaa mukana, ja sama asia kerrotaan yhä uudestaan, ehkä uusin sanankääntein.

Linnan romaanit eivät ole realistisia — vaikka tapahtumat ehkä ovatkin mahdollisia. Niinpä hitaus, filosofointi ja muu reaalimaailman rikkova yläviritteisyys ovat periaatteessa käypiä keinoja. Valitettavasti vain sananvalinnat vaikuttavat monessa kohdassa huolimattomilta ja joskus tylsiltä.

Kihisevän jännityksen mestarin titteliä Linna tuskin edes tavoittelee.

Päivi Taussi

Hyvää: Etsii jännärin rajoja.
Huonoa: Vähän tylsä.
Erityistä: Martti Linnan ensimmäinen Reijo Sudenmaasta kertova kirja ilmestyy maaliskuussa ranskaksi.