Karo Hämäläinen: Erottaja
WSOY 2011, 16 tuntia, 20 minuuttiaKun islantilainen Glitnir-pankki romahti valtion syliin syksyllä 2008, se joutui myymään suomalaisen tytäryhtiönsä takaisin suomalaisille omistajille, jotka olivat myyneet yhtiön heille pari vuotta aikaisemmin. Takaisinmyyntipäivänä Arvomarkkinat-lehden toimituspäällikkö Karo Hämäläinen jututti Glitnir-yhtiön suomalaistyöntekijöitä takaisinmyynnin yhteydessä.

Hän sai haltuunsa materiaalia, jolla ei ole mitään juonellista yhteyttä Erottaja-romaaniin. Finanssimarkkinoiden toimintamiljöökuvaukseen lienee kuitenkin saatu sitäkin enemmän.

Kari Ketosen lukijaääni vie heti mukaansa. Kokeilin kuuntelun ohessa myös kirjan lukemista, mutta kuunneltuna Hämäläisen ekonominen detaljijuoksutus on vielä lukemistakin tehokkaampaa. Ketosen rytmi tuudittaa kuulijan nopeasti finanssitranssiin, jota pitää saada lisää ja lisää.

Hämäläisen fiktioromaanissa valotetaan ruotsalaisen pankkiiriliikkeen toimia sen jälkeen, kun Yhdysvaltain katteettomat asuntoluotot pullahtivat Lehman Brothersin kaatumisen jälkeen syksyllä 2008. Luottomarkkinoille syntyi musta aukko: maailmanlaajuinen pankki- ja rahoituskriisi. Finanssikeinottelijoiden miljoonat sulivat. Kaikki myytiin, mikä suinkin vielä kelpasi.

Kriisi synnyttää aina myös mahdollisuuksia. Suomalaisessa pankkiiriliikkeessä kehkeytyi ajatus: ostetaan kovalla rahalla hiljattain myyty liike takaisin halvalla. Tämän lähtöasetelman varaan Hämäläinen on punonut viheliäisesti etenevän juonen, jossa kukaan ei tiedä, mitä toinen ajattelee — saati on jo tehnyt.

Mattimeikäläiselle jännitysromaanin toimijat näytetään ylivoimaisessa valossa: he ovat nokkelimpia, voimakkaimpia ja kauneimpia. Mikään voima ei ole heitä ylempänä, ei edes markkinavoima. Yhtiön edun nimissä kaikki on mahdollista, kunhan siitä ei jää kiinni.

Toiminnallisissa kohtauksissa Hämäläinen vie tarinaa kuten kuka tahansa jännityskirjailija. Tilanne jää aina kesken, eli tässä tapauksessa kuulijan on pakko kuunnella lisää. Porkkana pysyy koko ajan nokan edessä.

Mielenkiintoisinta kirjassa on kuitenkin finanssimaailman kuvaukset ja päähenkilöiden pohdinnat luottobisneksen lainalaisuuksista. Perspektiivi on tietysti Karo Hämäläisen romaanihenkilöiden, mutta viheliäinen se on silti.

Tämän jälkeen on vaikea mennä kuuntelemaan, kun sijoitusneuvoja luettelee erilaisten rahastojen keskimääräisiä tuottoprosentteja. Siinä kohtaa pitää Karo Hämäläisen kirjan kuunnelleena muistaa, että vastuu ja riski on kuitenkin minun.

Matti Tieaho