Andrei Astvatsaturov haluaa tehdä trilogian Pietarin nykyälymystön elämästä. Venäjällä julkaistaan syksyllä hänen toinen romaaninsa, joka jatkaa esikoisromaanin teemaa.

Andrei Astvatsaturov: Ihmiset alastomuudessa, romaani
Idiootti 2010, 295 s.Matti Tieaho

Painakaa kirjailijan nimi mieleenne. Pietarilainen Andrei Astvatsaturov on suurin piirtein innostavinta venäläisproosaa sitten Mihail Afanasjevitš Bulgakovin (1891—1940) päivien. Teoksen suomentaja, haminalainen Tuukka Sandström on Idiootti-kustantamonsa kanssa iskenyt hakkunsa kultasuoneen: Ihmiset alastomuudessa on huikea lukukokemus!

Bulgakovin klassikko Saatana saapuu Moskovaan -teos julkaistiin ensimmäisen kerran Neuvostoliitossa vasta yli 30 vuotta tekijän kuoleman jälkeen, vuonna 1973. Tuolloin Astvatsaturov oli nelivuotias, ja kirjansa mukaan hän leikki tuohon aikaan hiekkalaatikolla ystävänsä Arturin kanssa.

Kaverusten ystävyys oli sukuystävyyttä jo kolmannessa polvessa, sillä molempien isoisiä oli jo 1950-luvulla läksytetty Neuvostoliiton tiedeakatemiassa sosialismin rakenteita uhkaavien tieteellisten metodien puolustamisesta.

Astvatsaturovin kirja pärähtää käyntiin kertojaminän lapsuusajan rakkausobjektien tunnustamisesta. 1970-luvun puolivälin jälkeen Astvatsaturov rakasti tulisesti laulajatar Taisja Kalintšenkoa.

Tällä tunnustusmetodilla kirjailija jatkaa ja kertoo näennäisen huolettomasti sattumuksistaan elämänsä varrelta. Nimetkin ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta autenttisia. Kieli on elävää, ja tuon tuosta tekijä yllättää lukijansa hervottoman hauskoilla venäläisvertauksilla.

Kirjallisuudentutkijan elämä Neuvostoliiton loppuaikoina ja uuden Venäjän koittaessa on täynnä kohtauksia, joissa tšehovilaisesta kerronnasta tuttu vetelä saamattomuus yhtyy kansallismaisemaan, joka suomalaisille lenkkarituristeille tuli tutuksi 1970-luvun Pietarin matkoilla.

Kirjan maisema on tiivis. Jos ei olla hiekkalaatikolla tai ravintolapöydässä, chillataan porttikongissa tai useimmiten venäläiseen tyyliin ahtaassa asunnossa. Kosteissa illanvietoissa punk-kliseet ja klassiset filosofiat menevät iloisesti ristiin. Ja Venäjällä kun ollaan, kaikki ovat veljiä keskenään, varsinkin kun ollaan tuttuja jo kouluajoilta.

Astvatsaturovin henkilögalleria on värikäs, ja vodkaa kuluu. Venäläiset mikromaisemat krimiläistä ulkohuussia myöten kuvataan naturalistisesti niin, että nenässä tuntuu. Kauniit, rikkaat, rumat ja yritteliäät ottavat kertojaminän muisteluissa jatkuvasti mittaa toisistaan.

Kirja avaa herkullisen näköalan uuden Venäjän kulisseihin, jossa vaatimattomissa oloissa kituuttava sivistyneistö elää hippi- ja punkaatteiden puristuksessa, länsimaisten öykkärien elostelukulttuuria sivistyneesti kritisoiden.

Kirjallisuuden tutkijana Astvatsaturov hallitsee kirjan eteenpäinvientiä taitavasti. Näennäisen sekavat käänteet pyörähtävät aina hetken päästä kirkastettuna esiin, ja lopussa Astvatsaturov lyö lukijalta suorastaan ilmat pihalle.

Viime vuonna Venäjällä julkaistu ja hyvin myynyt romaani Ihmiset alastomuudessa on todennäköisesti uusinta proosaa, jota Suomeen on käännetty. Sandström onnistuu käännöksessä pikku kirjoitusmokia lukuun ottamatta hyvin.

Erityiskiitos voidaan antaa alaviitteistä, joissa suomentaja on selventänyt Astvatsaturovin venäläiskulttuuriin liittyviä yksityiskohtia niin, että Venäjää tuntematonkin pääsee asiasta perille.

Matti Tieaho