Taavi Soininvaaran uuden trillerin tarina vie myös kirjailijan nykyiseen kotikylään Bollstaan. Kuvaaja: Johanna Kannasmaa

Taavi Soininvaara: Pakonopeus.
Otava. 2010.Taavi Soininvaara ei pelkää tarttua suuriin aiheisiin. Hän rakentaa Leo Kara -sarjan toisessa osassa jälleen koko maailmaa järisyttävän rikostarinan.

Tällä kertaa keskiössä on ihmiskauppa. Kolmivuotias suomalaistyttö katoaa Kroatiassa, ja taustalta paljastuu likaisia ihmiskaupan lonkeroita, joihin linkittyy myös kansainvälinen asekauppa. Lopulta ollaan koko Euroopan turvallisuutta järisyttävän terrori-iskun partaalla.

Soininvaaran ehdoton vahvuus on monimutkaisen juonikuvion taitava hallinta. Hän ei kirjoita hömppää, vaan tarttuu yhteiskunnallisesti merkittäviin aiheisiin. Faktat ovat tarkkoja ja uskottavia.

Kirjassa on hyvä rytmi. Intensiivisen jännittävistä hetkistä siirrytään tarkkaan paikan- ja tunnelmankuvaukseen. Soininvaara ei mässäile väkivallalla. Uhrien olojen kuvaamiseen tai rikollisten sielunmaisemaan uppoamiseen sivutilaa käytetään vain vähän.

Kokonaisin kirjan henkilö on tyttärensä menettänyt Kati Soisalo. Soisaloa lukuunottamatta ihmiskuvaus jää tyypilliseen dekkarin tapaan yksipuoliseksi.

Erityisesti päätähti Leo Karan rakentuminen pelkästään menneisyyden trauman ja vamman aiheuttaman äkkipikaisuuden varaan alkaa loppua kohden tuntua ontolta.

Kirjan kuvaksi muodostuu ammattitappaja Manasin hahmo. Hän ei pysty tuntemaan tunteita vaan pyrkii opiskelemalla ja uhrejaan havainnoimalla ymmärtämään sitä, mitä tunteet ovat. Kokonaisuudessaan kirjan hahmot ovat älyssään briljantteja, mutta tunteiltaan puolittaisia.

Neliosaisen sarjan toinen osa on juonen kannalta haasteellinen pala. Aika paljon pitää jättää vielä seuraaviin osiin. Jännittävän ja paljon yhteiskunnallista kantaaottavuutta sisältäneen matkan loppuhuipennus jää laimeaksi.

Hanna Romppainen