Mario Vargas Llosa: Tuhma tyttö (Travesuras de la niña mala). Suomennos Sulamit Hirvas. 420 s. Otava 2010.Tuhma tyttö on kertomus kohtaamisesta. Ricardo unelmoi elämästä Pariisissa, Otilia puolestaan rikkaasta mieheestä. Ricardon romanttiset haaveet eivät sovi yhteen Otilian opportunististen tulevaisuuden suunnitelmien kanssa. Silti heidän välilleen kasvaa suhde. Se on vain useammin poikki kuin olemassa.

Ricardo tutustuu Otiliaan, chileläiseen Lilyyn lapsena, 1950-luvun Perussa, eikä vielä tiedä, että tyttö on kuin venäläinen nukke. Otilia ilmestyy joka kertaa uudessa roolissa. Nimi ja ulkomuoto on muokattu mieheen, maahan ja tilanteeseen sopivasti istuvaksi. Suhde ei voi koskaan toimia, mutta juuri siitä syntyy romaanin draamallinen jännitys. Kohtaamisen jälkeen aletaan odottaa uutta kohtaamista.

Kiltti poika on kirjan päähenkilö, mutta antisankari, joka ei pyri juuri muuhun kuin tasaisen turvattuun arkeen. Ricardo jättää Perun poliittiset taistot taakseen ja suuntaa Pariisiin, missä voi keskittyä kääntämiseen ja tulkkaamiseen.

Tuhma tyttö taas tietää mitä haluaa, ja hän pyrkii eteenpäin keinoja kaihtamatta. Otilia on nykyajan Emma Bovary. Hän ei kuitenkaan pakene elämänsä tyhjyyttä. Miehet ovat vain keino päästä kiinni rahaan, turvallisuuden tunteeseen.

Kirjan voi lukea rakkausromaanina, joka toistaa luku luvulta samaa kaavaa: Ricardo ja Otilia kohtaavat, suhde kehittyy ja lopulta koittaa ero. Kirja kestää sen, eikä vähiten muiden värikkäiden henkilökuvien ansiosta. Ne vievät lukijan hetkeksi kokonaan pois Ricardon ja Otilian suhteesta.

Kirjan henkilögalleriaan kuuluvat muun muassa Ricardon lapsuudenystävä Juan Barreto, Lontoossa kadulla elävä hippi ja muotokuvataiteilija ja Salomón Toledo, Japaniin muuttavan tulkki. Heistä kertovien episodien avulla saadaan kerrontaa vietyä eteenpäin ja tarinaa johdateltua taas kohti Otiliaa.

Tuhma tyttö olisi mahdollista lukea myös historiallisena romaanina, vaikka Ricardo seuraakin kotimaansa tapahtumia sivustakatsojana. Historiallis-sosiologista materiaalia on Perusta, mutta myös hippiliikkeestä Lontoossa ja sen verran runsaskätisesti, että paikoin tunnutaan eksyneen sivuraiteelle. Silti yhteiskunnallisilla muutoksilla on tehtävänsä tekstissä: ne tukevat henkilökuvien kehittymistä.

Tuhman tytön jokainen luku on itsenäinen, lähes novellimainen kokonaisuus. Vaikka hyvän tarinan nälkä tulee täysin tyydytettyä, lähestyvät Ricardon ja Otilian yllättävät kohtaamiset uskottavuudessa paikoin jo maagista realismia. On myös vaikea sivuuttaa Vargas Llosan poliittinen menneisyys. Mikä onkaan romaanin viesti?

Liisa Helve-Sibaja