Muumin syntymäpäivänappi on niitä kirjoja, jotka osuvat alkuperäisten muumien ja uusiotarinoiden väliin.

Muumien pieni kirja sanoista. Hahmojen piirrokset Tove Jansson. Suomennos Airi Kirkkala. WSOY 2010.
Muumien pieni kirja numeroista. Hahmojen piirrokset Tove Jansson. Suomennos Airi Kirkkala. WSOY 2010.
Muumin syntymäpäivänappi. Hahmojen piirrokset Tove Jansson. Suomennos Airi Kirkkala. WSOY 2010.
Muumin ja pikku Myyn piiloleikki. Hahmojen piirrokset Tove Jansson. Suomennos Airi Kirkkala. WSOY 2010.
Clive Alan & Tuomas Mäkelä: Muumipeikko ja talven salaisuudet. Suomennos Minna Vuorinen. Tammi 2010.
Clive Alan & Tuomas Mäkelä: Unohtumaton lentomatka. Suomennos Minna Vuorinen. Tammi 2010.
Clive Alan & Tuomas Mäkelä: Muumilaakson rallikisat. Suomennos Minna Vuorinen. Tammi 2010.
Clive Alan & Tuomas Mäkelä: Muumipapan paras lahja. Suomennos Minna Vuorinen. Tammi 2010.
Muumipeikon aarre. Suomennos Antti Valkama. Tammi 2010.
Riina & Sami Kaarla Muumipeikko eksyy. Tammi 2010.Ensimmäisen muumiromaanin julkaisemisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 65 vuotta. Ikä ei kuitenkaan tunnu Muumilaakson asukkaita painavan, sillä Tove Janssonin satuhahmot lumoavat edelleen lapsisukupolven toisensa jälkeen.

Muumien lumovoimasta ollaan perillä tietysti myös kustantamoissa ja uusintapainosten lisäksi julkaistaan tiuhaan tahtiin sellaisiakin tarinoita, jotka ovat lähtöisin muualta kuin Janssonin työpöydältä. Erityisesti Tammelta on ilmestynyt runsaasti kokonaan uutta muumikirjallisuutta.

Alkuperäisten muumikirjojen ja uusiotarinoiden väliin osuvat WSOY:n julkaisemat Muumien pieni kirja sanoista, Muumien pieni kirja numeroista, Muumin syntymäpäivänappi sekä Muumin ja pikku Myyn piiloleikki, joissa kaikissa hahmojen piirrokset ovat Janssonin omia.

Numeroita ja sanoja opettavat paksusivuiset katselukirjat, piilosilla oloa luontevasti kuvaava läppäkirja sekä lempeä kuvakirjatarina saavat ilman muuta lisähehkua Janssonin ilmeikkäistä muumipiirroksista. Hahmot on istutettu ympäristöönsä luontevasti, ja voimakasääriviivaisina ne nousevat taustoista hyvin esiin.

Uusmuumien puolella viime kevään satoa olivat muun muassa Clive Alanin kirjoittamat ja Tuomas Mäkelän kuvittamat tarinat Muumipeikko ja talven salaisuudet, Unohtumaton lentomatka, Muumilaakson rallikisat, Muumipapan paras lahja sekä alkuperältään japanilainen Muumipeikon aarre.

Mutkattomat tarinat ovat sopivasti lyhyen iltasadun mittaisia ja niiden kerronta rullaa notkeasti eteenpäin. Varsinkin Alanin ja Mäkelän kertomuksissa korostuu seikkailu, eikä tarinoissa heittäydytä turhan syvällisiksi. Elämisen riemu ja toisten huomioon ottamisesta koituva hyvä mieli käyvät kuitenkin selväksi pienellekin lukijalle.

Janssonin mestariteoksiin verrattuna uusi muumituotanto on tarinoiltaan aika latteaa, mutta yleisesti ottaen kelpo luettavaa. Itseäni häiritseekin kertomusten yksiulotteisuutta enemmän kirjojen kuvitus. Itse muumihahmot ovat aika onnistuneita, mutta maisemat ja ennen kaikkea värit hiertävät silmää.

Värien käyttö tuntuu usein sattumanvaraiselta, ja sävyt ovat joskus suorastaan luotaantyöntäviä. WSOY:n kirjojen heleät värit vielä menettelevät, vaikka välillä nekin taittuvat turhan imelään suuntaan, mutta esimerkiksi Muumilaakson rallikisat -kirjan räikeät vihreät kuvaavat huonosti kesäisen Muumilaakson vehreyttä.

Erikseen tekeekin mieli nostaa esiin Riina ja Sami Kaarlan luukkukirja Muumipeikko eksyy, jossa kokonaisuudessaan aistin eniten Janssonin muumiteosten — erityisesti kuvakirjojen Kuinkas sitten kävikään? ja Kuka lohduttaisi Nyytiä? — henkeä.

Tarina ei muutaman sanan tekstissä voi muodostua kovin sielukkaaksi, mutta kuvitus luo tunnelmaa sitäkin enemmän. Aidon tuntuiset piirroshahmot sekä niukka, sävyiltään harkittu ja ilmaisuvoimainen värimaailma ihastuttaa. Oivaltamisen iloakin on tarjolla, sillä viittauksia Janssonin kuvakirjoihin on runsaasti. Pienessä kirjassa on hämmästyttävää vetovoimaa, joka kutsuu kirjahyllyn äärelle sekä lasta että aikuista.

Marjo Jääskä