Tuomas Kyrö:
Mielensäpahoittaja
4 cd-levyä, lukijana Antti Litja (3 tuntia, 4 minuuttia)
WSOY äänikirja, 2010Tuomas Kyrö (1974) on sukupolvensa puuhakkaimpia kirjailijoita. Alkuvuodesta hänen viides romaaninsa 700 grammaa oli ehdolla Suomen Urheilugaalan Vuoden urheilukulttuuriteoksi ja vuoden urheilukirjaehdokkaaksi. Kuudes kirjallinen teos, Mielensäpahoittaja, perustuu tähän ensin radiossa soitettuun sarjaan.

Tätä sarjaa suomalaiset ovat kuunnelleet viime syksystä saakka Yle Radion Suomen kanavilla luetussa Pätkätarina-sarjassa. Antti Litjan tulkitsemat minikertomukset taisivat siivittää myös kertomuksista kootun kirjan myyntiä, sillä keväällä julkistetusta Mielensäpahoittajasta piti ottaa heti toinen painos.

Teos rakentuu 40 lyhyeen tarinaan, jotka Antti Litja tulkitsee mestarillisesti. Äänitetty puhe on äärimmäisen paljastavaa. Jossakin kohtaa Litjankin äänestä kuuluu, että keskittyminen ei ole sataprosenttista. Kolme tuntia kun on pitkä aika.

Suurimman osan aikaa Litja on herkullinen. Hän tuhisee, huokailee, manaa ja rytmittää puhetta niin, että lukeminen kuullostaa ihan oikean vanhan jäärän ripitykseltä. Välillä Litja jopa puhuu epäselvästi, mikä luo kuultuun vielä enemmän autenttisuutta.

Mielensäpahoittajahan kuvaa noin 80-vuotiaan suomalaisen perusmiehen tuntoja siitä, miten ennen kaikki oli parempaa. Puuskahdusten sarja alkaa kirpeästi puolukoiden keräämisellä naapurin äijän, sen Kolehmaisen, kustannuksella, tietenkin. On sitä oveluutta ikämiehissäkin!

Naisten ja lasten oikut käydään läpi jämptisti, eikä ruokaa ja terveysasioitakaan unohdeta. Koville ottaa, kun lääkäri ei myönnä enää ajokortille jatkoaikaa. Äänestyskoppiin Mielensäpahoittaja ottaa termospullon ja eväät. Numeron sijaan lappuun kirjoitetaan kaikki se, mistä kansalaiset nykyisin mielensä pahoittavat.

Pikku hiljaa kertomuksien sävy syvenee. Vanhuuden vaivat puskevat esiin, ja miehistä luontoa koetellaan, kun kotiavustaja ottaa vanhuksen kantoon. Se syö miestä, mutta toisaalta kokemus tuo mieleen lapsuuden lämpimiä syvämuistoja.

Mielensäpahoittaja kestää hyvin kuuntelua. Pintavitsien ohessa kuullaan syvempiä totuuksia. Tällaista herkkua voisi hyvin kuvitella kuuntelevansa vaikkapa joukolla, jolloin naurua voisi jakaa kavereiden kanssa vähän samaan tapaan kuin Gösta Sundqvistin legendaarisen Koe-eläinpuiston lauantailähetyksiä kuunnellessa.

Matti Tieaho