Keskiluokkaisen naisen Italian-odysseia
29.6.2010 0:00
Juhannus italialaiseen tapaan on Annakaisa Iivarin esikoisromaani.
Kuvaaja: Lehtikuva/Pekka Sakki
Annakaisa Iivari: Juhannus italialaiseen tapaan.
297 sivua. Otava 2010.Niin moni suomalainen on jo ehtinyt vuokrata talon Italiasta, että Annakaisa Iivarin esikoisteos Juhannus italialaiseen tapaan löytää varmasti aiheesta kiinnostuneet ja perehtyneet lukijansa. Pienet yksityiskohdat ovat häkellyttävän samanlaisia oman Italian-loman kanssa, ja niitä on huvittava bongata kirjasta.
Italiaan neutraalimmin suhtautuville tiedoksi, että Italia on kirjassa vain mauste ja tapahtumapaikka, jossa tutunoloiset suomalaiset keskiluokkaiset pohtivat elämäänsä. Ja vielä naisille erikseen: tämän kirjan mukaan keskiluokkainen ja keski-ikäinen suorittaja ei ole tuhoon tuomittu: tarpeeksi kauas kun menee, saattaa löytää jopa itsensä ja elämälle muun kuin kuluttamismerkityksen.
Iivarin kirja kokoaa toscanalaiseen vuokrahuvilaan mukavasti toimeentulevaa espoolaista sortinsakkia.
Päähenkilönä on dinkku Katariina Kallio, jonka idea täydellisestä loma on. Hän on kulissien rakentaja ja toisen kulissien kyttääjä, jolle muoto on kaikki kaikessa. Kun se on oikein, sisällön täytyy tulla perässä oikeanlaisena.
Iivarin teos on sujuvaa luettavaa, joka kuljettelee varsinkin loppuaan kohden oikein mukavasti.
Alussa kirja on jähmettyä liian asetelmalliseksi ja henkilöt kovin ohuiksi karikatyyreiksi. Toisaalta heitä voi ajatella katsovansa Katariinan silmin: ensin he näyttäytyvät juuri vain yhden ominaisuutensa perusteella. Pikkuhiljaa ihmisistä kasvaa moniulotteisempia lähimmäisiä, joihin voi suhtautua muutenkin kuin nuivan kateellisesti tai arvostellen.
Erityisen osuvasti Iivari on osannut kuvata Kristiina Kallion mielenliikkeitä. Elämäänsä suorittavan naisen loikka todelliseen hyvinvointiin on ehkä ihanaa ja toivottavaa satua, mutta muuten kuvaus on uskottavan tarkka.
Liisa Kukkola
