Epäreilua kirjailijaelämää
29.6.2010 0:00Kirja
Kreetta Onkeli: Kutsumus
Sammakko 2010, 237 sivua.Kutsumus on Kreetta Onkelin neljäs romaani. Aihe ei ole harvinainen: kirja on tahallisen oloinen näköisteos kirjailijasta ja tämän kamppailusta työn paineissa.
Omaelämäkerralliseksi Kutsumusta ei silti harhaudu luulemaan: osuvalla huumorintajulla varustettu Onkeli vääntää kirjailijaelämästä melkoisen mustaa satiiria. Vertasin Onkelia jo edellisen romaanin, Kotirouvan, kohdalla Kari Hotakaiseen ja Kutsumuksen myötä hengenheimolaisuus tuntuu vain vahvistuneen.
Onkeli katsoo suomalaista arkielämää kieroutuneesta näkökulmasta, josta toisaalta tunnistaa umpituttuja asioita, toisaalta pääsee nyrjähtäneelle tajunnanvirtamatkalle ennalta-arvaamattomaan maisemaan.
Päähenkilö Sanelma Salminen on ponnistanut pikkukylästä Helsingin taiteilijapiireihin. Taloudellinen menestys kuitenkin karttaa Sanelmaa, ja siksi hän ällistyy elämän epäoikeudenmukaisuudesta, kun hänen ystävänsä Gunnevi Björkenheim kohoaa äkkiä suosikkirunoilijaksi esikoiskokoelmallaan. Yllätysmenestyjän ja pitkän linjan kirjallisuuspuurtajan arkielämät alkavat etääntyä, mutta Sanelma janoaa edelleen itsekin menestystä.
Kutsumuksen hyviä puolia ovat Onkelin rytmikäs, iskevä, nautittava kielenkäyttö. Heikompi puoli taas on juonenkulku: kirja ei ole täysin tasapainossa, vaan loppupuolella rakenne hieman hajoaa ja jää osittain epäuskottavaksi ja epäkiinnostavaksi.
Onkelin tuotannossa esimerkiksi Beige on ollut napakymppi, ja siitä Kutsumus jää jälkeen. Onkelin tuore kielenkäyttö tekee kirjasta kuitenkin ehdottomasti lukemisen arvoisen.
Salla Brunou

















