Markku Paasonen: Tulevassa maailmassa. Teos 2010.Markku Paasosen tuore runokokoelma Tulevassa maailmassa vie luontoon, jonka paikka on ihmisen sisä- ja ulkopuolella. Runoilija tarjoaa vaikuttavan kuvallisia proosarunoja, joissa luonto nostetaan ihmisen yläpuolelle: ”Oletteko pannut merkille, että luonnon koneet ovat koneita pienintä osaansa myöten, kun taas ihmisen taidolla tehdyt koneet eivät ole koneita kaikilta osin?”

Kokoelmassa poraudutaan ihmiskehoon, joka runokielessä valahtaa kylkiluiden puuttuessa metsän vatsaan, omaan vatsaan, mietiskelemään. Runot muistuttavat väliin Saila Susiluodon runoista tuttua aikuisten satumaailmaa. Luonto muuttuu saduksi, kun runoilija puhuu rakastavasta humuksesta ja vanhasta tallustelevasta kaalinkerästä. Vallattomassa kielessä sienimetsässä leviävä tatti pitää kiinni vaatteistaan paljastamatta limaista pintaansa. Kaupunki puolestaan käpertyy ryppyiseksi omenaksi.

Runoissa liikutaan jännittävän oudossa myyttisessä maailmassa, jonka parasta antia on kokoelman ensimmäinen ”loistavaa” syntymää kuvaava runo: ”Hän saattaa olla naiivi mutta minä olen sentimentaalinen, jos hän on Mozart, minä olen Beethoven, nelikätisesti sitten, neljällä jalalla, kahdeksalla tassulla hyppelemme pitkin harjannetta…” Tekstissä kaksi taiteilijaa kirmaa metsässä ja lukijalle jätetään avoimeksi, kumpi on synnyttäjä ja kumpi vastasyntynyt.

Paikoittain runojen kieli on täynnä energiaa ja yhteiskuntakritiikkiä, jossa korostuu sivullisen osa ”turhuuksien” maailmassa: ”Puolukanvarpuja hermostuttaa, ne eivät jaksa jauhaa paskaa, ne ovat uuttaneet vuosien vihan ja ahdistuksen pariin tippaan verta. Niiden alla metsän liha haluaa toista sammunutta lihaa, samaa sukupuolta, silmiä, jotka eivät katso, jotka kimmeltävät ulkoisuudessaan, toisten ulkoisuudessa.”

Aiemmissa proosarunokokoelmissa Paasonen on liikkunut kaupungissa, joka metsän tavoin on ihmisen sisä- ja ulkopuolella. Hän luo eroottisesta alkuvoimasta suuria ”jumalaisia” kuvia. Kolmas proosarunokokoelma avautuu aiempia hitaammin, kerros kerrokselta useamman lukukerran jälkeen. Kirjoittajan yhteiskunnallinen kritiikki kohdistuu lauman mukana kulkeviin: ”Jos te olisitte parempia, maailma olisi parempi, jos te olisitte kauniimpia, maailma olisi kauniimpi. Te rastaat, te jyrsijät.”

Kokoelma Tulevassa maailmassa on haastavaa luettavaa, joka tunkeutuu ihmiseen fyysisesti syvälle. Runokieli pakottaa pohtimaan syntymää, kuolemaa ja koko elämää kaikessa mielettömyydessään.

Paasonen on palkittu runoilija. Hän sai kirjallisuuden Valtionpalkinnon vuonna 2002. Kokoelma Lauluja mereen uponneista kaupungeista oli vuoden 2007 Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon ehdokkaana.

Ulla Ora