Lintuopas varttuneelle harrastajalle
11.6.2010 0:00
Lars Svensson, Killian Mullarney ja Dan Zetterström: Lintuopas. Euroopan ja Välimeren alueen linnut. Suomentaneet Hannu Jännes ja Pekka J. Nikander. Otava 2010. 442 s.Ruotsalais-brittiläisenä yhteistyönä syntynyttä Lintuopasta pidetään Euroopan parhaana lintukäsikirjana. Kirjan tekstit ja kartat on laatinut ruotsalainen Lars Svensson, ja kuvituksen ovat tehneet brittiläinen Killian Mullarney ja ruotsalainen Dan Zetterström.
Lintuopas esittelee kaikki Euroopassa ja Välimeren alueella tavatut lintulajit. Kaikkiaan esiteltäviä lintulajeja on peräti 900. Useimmista lajeista on useita kuvia eri puvuissa ja erikseen lennossa ja istumassa. Levinneisyyskartat kertovat esiintymisalueet. Teksti on tiivistä ja se painottuu lintujen tunnistamiseen.
Lintuoppaan ensimmäinen painos ilmestyi yli kymmenen vuotta sitten. Uusittu laitos näki päivänvalon englanniksi ja ruotsiksi viime syksynä. Suomennos ilmestyi tänä keväänä. Suomentajina on toiminut kaksi kotimaista lintuasiantuntijaa, Hannu Jännes ja Pekka J. Nikander.
Lintulajit esitellään lintukirjoissa yleensä ns. systemaattisessa järjestyksessä. Kymmenien vuosien ajan suomalaisissa lintukirjoissa ensimmäisinä ovat olleet kuikat ja uikut. Lintuoppaan lajinkuvaukset alkavat kuitenkin joutsenista ja muista sorsalinnuista ja sitten tulevat kanalinnut ja vasta sen jälkeen ovat vuorossa kuikat. Järjestys perustuu arvioon kunkin lintuheimon iästä. Aikaisemmin kuikkia pidettiin Euroopan lintuheimoista vanhimpana mutta uusimman tutkimuksen mukaan sorsalinnut ja kanalinnut ovat vielä iäkkäämpiä heimoja.
Esiteltävä lintulajisto on muuttunut jonkin verran. Suurimmat muutokset johtuvat siitä, että aikaisemmin alalajeina pidettyjä lintuja on ryhdytty tulkitsemaan itsenäisiksi lajeiksi. Esimerkiksi harmaalokki on uudessa Lintuoppaassa pilkottu kuudeksi lajiksi. Varista ja sen keskieurooppalaista sisarta nokivarista on vanhastaan pidetty saman lajin edustajina, mutta uusi Lintuopas pitää kumpaakin omana lajinaan.
Myös tieteellisissä nimissä on tapahtunut muutoksia. Tiaiset ovat vanhastaan kuuluneet sukuun Parus. Nyt tintit on jaettu viiteen sukuun ja kaikkien muiden paitsi talitiaisen tieteellinen nimi on muuttunut.
Lintuoppaan tekijät perustelevat lajien pilkkomista sillä, että tieto lintujen sukulaisuuksista on täsmentynyt. Tämä pitää varmaan paikkansa, mutta tosiasia on sekin, että monet lintuharrastajat ovat intohimoisia bongaajia eli pinnojen keräilijöitä, ja lajien pilkkominen tuo heille lisää ruksattavaa.
Lintuopas on pidemmälle ehtineen harrastajan kirja. Aloittelija hukkuu lajien paljouteen ja myös tekstien tiivis ilmaisu voi olla työlästä luettavaa.
Teemu Tast
