Mercier, Pascal: Yöjuna Lissaboniin. Suomentanut Raija Nylander. Tammi: Helsinki 2010. 612 sivua.Yöjuna Lissaboniin on vuonna 1944 syntyneen sveitsiläisen Pascal Mercierin (oik. Peter Bier) kolmas romaani. Viimeistään tällä teoksella Mercier lunastanee paikkansa Euroopan kirjallisuuden eturivissä. Teos on taidokkaasti kirjoitettu, muodoltaan hallittu ja teemoiltaan selkeä, jos kohta myös paikoin hieman liiankin ”tuotetun” ja steriilin oloinen.

Yöjuna Lissaboniin tarjoilee tekijänsä näköisen kertomuksen, jonka keskiössä ovat keski-ikäisen miehen ilot ja surut, toiveet ja pelot. Teoksen kantavana juonteena kulkee Mercierin mieltymys filosofisiin kysymyksiin kuten kuka haluaisi olla kuolematon, mitä ihminen on ilman salaisuuksia, mitä tarkoittaa tuntea toinen ihminen ja onko ihmisen mahdollista murtautua ulos totunnaisista kaavoista.

Yöjuna Lissaboniin on kertomus latinanopettaja Raimund Gregoriuksesta, joka kokee pakottavaa tarvetta jättää entinen elämänsä ja nousta Lissaboniin lähtevään yöjunaan. Tällä matkalla hän käy läpi eloaan ja etsii portugalilaisen Amadeu de Pradon teoksesta sanoja kuvaamaan inhimillisiä kokemuksiaan: yksinäisyyden, elämän rajallisuuden ja kuoleman, ystävyyden, rakkauden ja lojaalisuuden tuntoja.

Pradon teos herättää Gregoriuksessa halun tutustua Pradon hahmoon syvällisemmin. Lissabonissa Gregorius tutustuu Pradon tunteneisiin ihmisiin. Piirto piirrolta syntyy kuva harvinaislaatuisesta lääkäristä ja sanataiturista, joka taisteli Salazarin diktatuuria vastaan. Tämän suhteen myötä Mercier pääsee tulkitsemaan filosofisia suosikkiaiheitaan kuten itseyden ja toiseuden teemaa.

Yöjuna Lissaboniin on kaikessa idealistisuudessaan uskottava kertomus aikaamme ihmisen identiteettikriisistä. Sen kuvaamaa junamatkaa voi pitää metaforana ihmiselämästä kaikessa laajuudessaan. Paikoin turhankin filosofisesti orientoituva Mercier tuntuu sanovan, että elämä ei ole sitä mitä elämme, vaan sitä mitä kuvittelemme elävämme. Teos on hetkittäisestä naiiviudestaan huolimatta hyvin kirjoitettu ja sitä lukee mielellään.

Yöjuna Lissaboniin ei ole kaikkein omaperäisin nykykirjallisuuden tuote, mutta sen teemat tuntuvat istuvan hyvin aikamme maailmankuvaan. Teosta voi lukea vaikka matkakertomuksena. Tosin siinä missä 1700-luvun matkakertomukset kuvasivat jännittävällä tavalla jonkin uuden maan, maanosan tai mantereen löytämistä, perustuu Mercierin teoksen viehätys yksilön sisäisen maailman löytämiseen, kykyyn tarttua intensiivisesti havaitsijan yksilöllisiin tuntemuksiin.

Jouni Huhtanen