Marsa Pihlaja: Äiti. Kuvitus Katri Kirkkopelto. Loruja. Annexus Oy 2010.Marsa Pihlajan lorukirja julistaa lapsiperheen elämän ihanuutta. Vaikka perheen pikku piirtelijä uhmaa sääntöjä ja sotkee tapetit tai virkeä vintiö lätsyttää puurot pöydälle, kaikki silti hyvin: äiti ei hermostu, lapset tuntevat olevansa rakastettuja, ja epäjärjestyksinenkin arki on ilon kirkastamaa.

Äiti on kirjan nimen mukaisesti sen keskushenkilö. Äiti ei välttämättä ole aina aktiivinen toimija, vaan välillä hän on lastensa ajatusten kohde, ja aktiivisenakin hän saattaa olla aamiaispöydän väsynyt nuokkuja. Isäkin vilahtaa joillakin riveillä, ja myös hän on tärkeä.

Kirjoittaja luottaa riimien iskuvoimaan. Sanaparit ovat aika tavanomaisia, tyyliä heinää—seinää, suuri—juuri ja kultaa—multaa. Silloin tällöin riimin vaatimuksesta sanajärjestystä on pitänyt kääntää, ja se antaa hiukan vanhanaikaisen vaikutelman. Pientä vipinää säkeisiin tuovat sellaiset valinnat, joissa yhteen sointuvat sanat edustavat eri sanaluokkia ja sijamuotoja, kuten varsineen—karsineen ja parasta—sarasta.

Sisällöllään lorut eivät tarjoa suuria oivalluksia. Ennemminkin ne välittävät turvallisuutta ja onnenhetkiä, tavallisuudesta nauttimisen taitoa. Muutamilla sivuilla fantasia pääsee valloilleen, niin että perheenjäsenten joukossa vipeltävät myös mielikuvitusolennot.

Kirjan kuvat ovat Katri Kirkkopellon kynästä. Ne antavat ajatuksille lentoa ja tarjoavat lukijalle ja kuulijalle myös juttutuokion viritystä. Äiti saa näyttää välillä säteilevän virkeältä, välillä unenpuutteen uuvuttamalta, ja lapset ovat löytäneet puuhiensa rekvisiitaksi niin rimpsuhelmoja kuin merirosvolakkeja.

Päivi Taussi